Vähän kuulumisia

Blogin kirjoittaminen on jäänyt hävyttömän vähäiseksi. Kuvittelin tällä reissulla pystyväni parempaan kuin viimeksi, mutta nähtävästi samalla kaavalla mennään. Säännöllinen bloggaaminen ei ole siis minua varten, joten tänne ilmestyy postauksia ihan fiiliksen mukaan. Nyt sain sen fiiliksen ja sain aikaiseksi kirjoittaa Khiri Khan postauksen. Yritän saada loputkin Thaimaan postaukset julkaistua lähiaikoina. Ollaan kuitenkin poistuttu Thaimaasta jo muutama viikko sitten.

Tällä hetkellä sijaintinamme on Vientiane, Laosin pääkaupunki. Tultiin Laosiin 6.11. ja nyt vietetään viimeisiä päiviä tässä maassa. Laos on ollut meille rennompi reissukohde kuin Thaimaa, sillä menimme siellä aikamoista vauhtia eteenpäin. 

Laosin ensimmäiset päivät vietimme Houyxaissa ja slowboatissa Mekong-joella. Venematkan päätepiste oli Luang Prabang, missä olimme viisi päivää. Sieltä jatkoimme Vang Viengiin kuudeksi päiväksi.  Pari päivää sitten vietimme Vang Viengissä Markon synttäreitä hollantilaisen parin kanssa. Tänään saavuimme Vientianeen. Tarkemmin kaikesta Laosissa sitten myöhemmässä postauksessa. 

Tulevat suunnitelmat loppuvuodeksi ovat selkiytyneet viimein. Torstaina meillä on lento Sumatralle, Indonesiaan, missä vietämme kuukauden. Sieltä sitten Malesiaan reilu viikoksi ja sitten perhelomalle Thaimaahan. 

Tuossa nyt oli aika tiivistetysti missä ollaan menty. Niin ja meille kuuluu siis hyvää. Terveenä ollaan pysytty, lukuun ottamatta nuhaa Pohjois-Thaimaassa. Kuumetta tai vatsatautia ei ole ollut kertaakaan, mikä tuntuu vähän ihmeelliseltä, mutta kaipa meillä on ollut tuuria matkassa. 

Välillä kaipaa kotiakin. Erityisesti itsekokattua pastaa, ruisleipää, kebuloiden pizzaa, juomakelpoista hanavettä, netflixiä ja hyvin toimivaa nettiä. Ja perhettä ja ystäviä tietenkin. Laosissa on ollut joka paikassa lämpimät suihkut, mikä on kunnon luksusta Kaakkois-Aasiassa. Yleensä se on ollut yksi niistä jutuista mitä kaipaa kotoonta eniten.

Suomalaisia ollaan tavattu todella vähän, ihan vain muutama. Toivotaan, että saadaan viettää Suomen 100 v -itsenäisyyspäivä myös muiden suomalaisten kanssa. 

Huomenna päästään tutustumaan Vientianeen enemmän. Tänään nähty joenranta ja night market antoi jo hyvän vaikutelman. Nyt unille, heipsun!

Prachuap Khiri Khan - edelleen lemppari

Matkustimme Bang Saphan Noista muutaman tunnin junamatkan Prachuap Khiri Khaniin. Siellä olimme ensimmäisellä reppureissullamme ja paikka jäi mieleen ihan lempparina. Ajattelimme ehkä sen reissun mahtavan alkufiiliksen vaikuttaneen mielipiteeseemme kyseisestä kaupungista. Nyt kun olemme käyneet siellä toisenkin kerran niin voimme sanoa, että Khiri Khan on ihan mahtava paikka. Viivyimme siellä muutaman yön ja mopoilimme lähialueilla. Kävimme joissain tutuissa paikoissa ja useassa ihan tuntemattomassa paikassa. Hämmästyttävää miten paljon nähtävää tuosta pienestä kaupungista ja sen lähiseuduista löytyy. 

Lähellä Myanmarin rajaa.

Kiipeämässä temppeliluolaan. Karstikivikallioiden luolat ovat usein korkealla.

Apinat ottivat nätisti kädestä välipalamaissin.

Aurinko laskee Myanmariin.

Apinat pitivät meille ei toivottua seuraa katsellessamme auringonlaskua. "Apinatemppelin" apinat määräävät tällä alueella ja ne tulevat kyllä ottamaan kaiken minkä haluavat sinulta.

Apinat puussa.

Bang Saphan Noi - paikallisten lomakohde

Bang Saphan Noin löysimme oikeastaan ihan sattumalta. Phang Ngassa pohdimme, että mihin seuraavaksi. Ihmettelimme junaratakarttaa, koska halusimme sen varrelle. Junalla tulisimme matkaamaan pohjoiseen. Lopulta törmäsimme tuohon pieneen kaupunkiin Bang Saphan Noihin, mikä sijaitsee merenrannalla, ei ole turistien löytämä ja on paikallisten lomailijoiden suosiossa. Täydellinen siis meille! 

Pääsimme sinne menemällä kahdella bussilla. Ostimme bussilipun Suratthaniin ja kuski heivasi meidät pois bussista Bangkokiin menevän tien varrelle. Siellä kyselimme jatkolippua ilman yhteistä kieltä. Monta kertaa myyjä varmisteli, että haluammehan Bang Saphan Noihin eikä Bang Saphan Yaihin. Ihmettelimme kovin arvokasta hintaa, mikä oli 500 bathia/ hlö. Matka ei kuitenkaan olisi lähellekään niin pitkä. Kyytimme saapuikin puoli tuntia etuajassa (onneksi olimme paikalla) ja se olikin upouusi ilmastoitu minibussi! Tämä selitti hintaa... no ainakin pääsimme nopeasti liikkeelle ja ajoissa perille. 

Olimmekin perillä ennen auringonlaskua, mikä oli mahtijuttu, sillä bussi jätti meidät valtatien varteen, 15 kilometrin päähän Bang Saphan Noista! Onneksi saimme kyydin ( jälleen ilman mitään yhteistä kieltä) millä päädyimme todella hiljaiselle rannalle aivan liian hienon näköiseen hotellin pihaan. Hämmästyimme, kun kuulimme huoneen maksavan 600 bathia (reilu 15 €) yöltä! Huone parvekkeella, ilmastoinnilla ja isolla aamiaisella sekä sijaintina merenranta. Ihan uskomatonta! 

Viivyimmekin siellä sitten kolme yötä ihan vain nautiskellen. Hotellimme kummallakin puolella oli yhdet hotellit ja niissä oli myös ravintolat. Lisäksi oli vielä yksi ravintola. 

Ranta oli ihan tyhjä, siisti, paljon simpukoita vedenrajassa ja lämmintä vettä. Voiko parempaa toivoa? 

Iltapäivisin rannalle tuli muutama thaiperhe. 

Kun alkoi tuntua, että kaivataan jotain aktiviteettia niin päätettiin, että seuraavana päivänä suuntaamme junalla Prachuap Khiri Khaniin! Jännitti pitivätkö kolmen vuoden takaiset hyvät muistot paikkansa Khiri Khanista. Siitä sitten seuraavassa postauksessa!

Phang Nga

Nyt on muutama viikko vierähtänyt Thaimaassa. Bloggaaminen on jäänyt tosiaan vähälle, mutta yritetään parantaa tapamme. Tällä hetkellä sijaintimme on Chiang Mai, Pohjois-Thaimaa. Ollaan tultu seuraavanlaista reittiä tänne; Phuket - Phang Nga - Bang Saphan Noi - Prachuap Khiri Khan - Ayutthaya - Phitsanulok - Chiang Mai - Chiang Dao - Chiang Mai.

Kaikki on mennyt oikeastaan tosi hyvin edelleenkin. Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka on ollut todella hyvää ja hauskoja paikkoja on tullut vastaan. 

Phuketista olikin jo postausta, joten tässä tulee nyt Phang ngasta. Myöhemmin sitten lopuista.

Phang Nga

Phang nga on pieni kaupunki phang nga-lahden vierellä. Vietimme siellä muutaman päivän. Ensimmäisen päivän tutustuimme kaupunkiin jalan ja toisena ajelimme skootterilla. 

Saavuimme kaupunkiin joskus puolen päivän jälkeen. Bussiasemalta matkasimme mopotakseilla phang-nga guest houseen. Hintaa yölle (tuuletin huoneessa+oma vessa) tuli 380 bathia. Yllätyimme ruuan edullisuutta (alle 50 bath /annos) Phuketin jäljiltä. Tämä olikin oikeastaan vain muutamassa ravintolassa, sillä joissain paikoissa turisteille oli selvästi tehty oma hinnasto. 

Heaven & Hell -cave

Suunnistimme ensimmäisenä päivänä heaven & hell -luolalle, mikä yllätti meidät täysin. Paikalla ei ollutkaan vain luolaa, vaan myös temppeli ja patsaspuutarha. Patsaat eivät olleet näteimmästä päästä vaan tosiaankin sellaisia mitkä kuvasivat helvettiä. Kiertelimme ja ihmettelimme patsaita pitkän tovin. Itse luola oli aika iso ja paikoittain valaistu. Näiden lisäksi pääsi vielä kiipeämään turhan huteria portaita pitkin kukkulan päälle, mistä näki phang nga-lahdelle asti. 

Vesiputous

En muista vesiputouksen nimeä, mutta sinne tulee opasteita, kun ajaa Phang Ngasta pohjoiseen. Matkaa keskustasta sinne oli yllättävän paljon. Välillä epäilimme jo olevamme väärällä reitillä, mutta kyllä se sieltä lopulta tuli vastaan. Vesiputous oli ihan parkkipaikan lähellä. Jos halusi nähdä vähän pidemmälle, pääsi kävelemään polkua (ja kahlaten) noin puoli kilometriä metsään. 

Siellä  nautimme aamiaisbanaaneja ja jatkoimme mopoilupäivää. 

Kylä veden päällä

Ajelimme oikeastaan täysin vahingossa Bang patiin. Ajoimme vain kohti rantaa sillä halusimme nähdä karstikivikalliot lahdella. Tie meni mangrovemetsän halki. Bang pat on islaminuskoinen kylä, mikä on rakennettu vedenpäälle. Sinne tehdään veneellä retkiä. 

Kävelimme kylän läpi. Sieltä löytyi ravintoloita, kauppoja ja asuntoja tietysti. Harmiksemme olimme juuri syöneet, joten emme päässeet maistamaan heidän kalaruokiaan, mitkä varmastikin olisivat olleet herkullisia. 

Night market

Joka ilta Phang ngassa on night market yhdellä kadulla. Kadun nimeä en luonnollisesti muista, koska ne ovat sen verran erikoisia. Phang ngan night marketilta sai ostettua pääruokaa, jälkkäreitä ja hedelmiä. Joka kaupungissa on aina tälläinen ja olemmekin syöneet niissä paljon. Ruoka on hyvää ja halpaa useimmiten.  

Phang Nga on siis mukava pieni kaupunki, mistä löytyi muutamaksi päiväksi tutkailtavaa. Kaupunki on todella lähellä Phuketia ja Krabia, silti emme nähneet kuin muutaman turistin ja englantia puhuvia paikallisia osui kohdalle vain muutama. Phang Ngasta jatkoimme matkaa Bang Saphan Noihin.

Chillausta Phuketissa

Terkkuja Phang ngasta, Thaimaasta! Täällä on kaikki mitä parhaiten. Kaikki on oikeastaan tähän mennessä mennyt ihan älyttömän hyvin. Saavuimme tänään Phuketista tänne Phang ngahan, joten kirjotellaan nyt postausta Phuketin vierailusta.

Lentomme Singaporesta Phukettiin kestikin odotettua vähemmän. Kerrankin näin päin! Pääsimme reippaasti passintarkastuksista ja 30 päivän leimojen kanssa jatkamaan ulos lentokentältä. Olimme varanneet samana aamuna Patongille hotellin, joten otimme minibussin sinne. Minibussi vei meidät hotellin eteen 180 bathilla / henkilö. Ei mikään paha hinta. 

Viime Thaimaan reissulla suosimme majoituksen ottamista paikan päältä, mutta ainakin nykyään on kannattavaa kurkata myös nettivaraussivustot. Saimme Patongilta kolmen tähden hotellin 7 €/yö (normihinta reilu 50€). Kiitos low seasonille! 

Nautimme tästä hotskusta kolmen yön ajan. Oli ihanaa päästä yksityiseen huoneeseen omalla kylppärillä neljän dormiyön jälkeen. (Myöhemmin Singapore postauksessa lisää siitä.)

Halusimme Singaporen jälkeen ottaa vain rennosti, joten chillailimme vain pari päivää. Suurin aktiviteetti mitä teimme oli freedom-beachillä käynti. Lepo teki kyllä hyvää, sillä Singaporessa tuli käveltyä noin 20 km/pv. 

Patong beach

Meille kävi tuuri, sillä hotellimme vieressä oli ruokatori, mistä sai todennäköisesti Patongin halvimmat ruuat. Aamuisin haimme hedelmiä ja iltaisin thaifoodia. Ruoka on täällä ihan älyttömän hyvää. Ei edes muistanut kuinka hyvää se olikaan. Viime käynnistä on kyllä jo meilkein kolme vuotta niin ei yhtään ihme. 

Annokset oli tässä vakkarikojullamme 60-100 bathia (1,5-2,5€). Huomattavasti halvempaa kuin ravintoloissa, missä annokset näyttivät kustantavan 200-500 bathia. 

Tom yam

Mango sticky rice

Paistettua riisiä kasviksilla




Yllä näkyvissä kuvissa on freedom beach. Sinne oli matkaa hotelliltamme noin 3 km. Kuulostaa lyhyeltä, mutta siinä auringon paahteessa ja ylämäessä oli turhan rankkaa. Onneksi paikallinen kuski pysähtyi lava-autonsa kanssa ja nappasi meidät kyytiin. 

Eli jos menet freedom-beachille (mihin kannattaa ehdottomasti mennä), ota päivällä kyyti sinne ja varaudu maksamaan 200 bathin maksu rannalle pääsystä. Tinkivaraa oli sen verran, että maksoimme 300 bathia yhteensä. Autolla/mopolla ei pääse perille asti vaan rantaan pitää kävellä huonoa polkua jyrkkää alamäkeä (ota hyvät kengät) ehkä noin puoli kilometriä. Takaisinpäin freedom biitsiltä oli jo miellyttävämpää kävellä ilta-auringossa.

Ranta oli rauhallinen ja siellä oli vain muutama turisti lisäksemme. Ihana paikka rentoutua.

Pantong alueena ei oikein iskenyt meihin. Se oli pelkästään turisteille suunnattu, turistikrääsäkojuja ja hierontapaikkoja toinen toisensa perään. Onneksi meidän hotelli oli hieman sivummalla niin ei tarvinnut olla ruuhkaisimmilla kaduilla. 

Phuketista ei oikeastaan ole enempää kerrottavaa, kun ei mitään ihmeellistä tullut tehtyä tai kierreltyä saarta. Phang Ngahan pääsi Phuket townin bussiterminaali 1:stä 100bathilla minibussi 1-2 tunnissa. Nyt vietetään täällä muutama päivä ja jatketaan sitten johonkin. 

Singapore-postaus on tulossa myöhemmin! 

Lentokentällä

Nyt se kauan odotettu lähtöpäivä koitti. Täällä ollaan Helsinki-Vantaalla odottelemassa lentoa. Tällä hetkellä on lento myöhässä yhden tunnin. Onneksi otettiin pitkä vaihto niin ei tarvitse stressata...ainakaan vielä. Toivotaan nyt, että päästään tällä aikataululla lähtemään. Seuraavaksi siis Lontoon Gatwick ja sieltä Singaporeen. Huomenna ollaan jo lämpimässä ja sieltä sitten seuraavaa postausta.

Reissuterkuin Jessica ja Marko 💜

Matkavalmistelut

Tämän postauksen aiheena on, kuten otsikkokin kertoo, reissuvalmistelut. Tosi paljon ollaan jo tehty valmisteluita, joista osa on kyllä pitänyt vielä jättää ajatuksen tasolle (esim. kaikki muuttoon liittyvä). Matkavakuutus, kansainvälinen ajokortti, turhista tavaroista luopuminen, valtakirjat vanhemmille sekä sopimuksien irtisanominen on jo hoidossa. Vielä pitää hoitaa terveysjutut kuntoon, muuttaa ja pakata niin kaikki on valmista!

Matkasuunnitelmat ovat ehtineet jo muuttua sen verran, että suuntaammekin Singaporen jälkeen Thaimaaseen. Viime Thaimaan visiitillä reissasimme Bangkokista etelään, kun taas tällä kertaa suunta tulee olemaan Phuketista pohjoiseen ja sieltä naapurimaihin.

Pidämme suunnitelmamme aika avoimina, joten keskitymme lähinnä etsimään tietoa mielenkiintoisista paikoista, joihin voisimme mahdollisesti mennä. Singaporea on jo jonkin verran pystynyt suunnittelemaan, kun meno- ja lähtöpäivät ovat selkeitä.

Kansainvälinen ajokortti on ihan must hankinta, jos suunnittelee ajavansa reissulla. 25 eurolla saa niin paljon mielenrauhaa, että se on sen arvoinen. Kansainvälinen ajokortti vaaditaan monessa maassa. Sitä ei välttämättä vaadita vuokratessa, mutta poliisi kyllä haluaa nähdä sen jos hän sinut pysäyttää. Tuolla kortilla säästyimme Indonesiassakin yhden miljoonan rupian sakoilta (noin 70 €).

Kansainvälisen ajokortin saa haettua Autoliitolta. Niitä on kahta mallia, joista meillä on ollut käytössä 1949-vuoden malli, mikä on vuoden voimassa ja maksaa 25 euroa.

Terveys on tärkeimpiä asioita mitä tulee huomioida matkalle lähtiessä. Kunnilla on omia matkailuneuvoloita, mistä saa kysyttyä tarpeelliset rokotteet ja lääkitykset, ainakin Lohjalla. Helsingissä aika varataan omaan terveyskeskukseen, mistä saa neuvontaa.  Malarialääkitystä suositeltiin ainakin meille edellisillä reissuilla, vaikka malariakartat eivät näyttäneet suurempaa riskiä olevan.

"Malarian riski on suurin trooppisessa Afrikassa ja osissa Oseaniaa, keskisuuri eteläisessä Aasiassa. Pienin riski on Väli- ja Etelä-Amerikassa sekä Kaakkois-Aasiassa. Suomessa todetaan keskimäärin 20–40 malariatapausta vuodessa. Yleensä tartunta on saatu Afrikasta, ja tartunnan saaneet eivät ole käyttäneet estolääkitystä oikein tai lainkaan." (Lähde: rokote.fi)

Useiden kuukausien antibioottikuuri (doksisykliiniä käytetään estolääkityksenä) ei voi tehdä hyvää kenellekään eikä malarialääkkeiden sivuvaikutuksetkaan kuulosta houkuttelevalta. Lisäksi auringossa oloa pitää vältellä antibioottikuurin aikana (koska iho palaa herkästi), mikä on aika haastavaa reissaillessa päiväntasaajalla. Niinpä turvallisemmalta tuntuu suojautua vain hyttysmyrkyllä ja pitkillä vaatteilla, ainakin alueilla missä riski on matala. Malarian estolääkityskään ei kumminkaan takaa sitä ettei voisi sairastua malariaan. Kannattaa siis pohtia kuuluuko riskiryhmään ja onko lääkitys omalla kohdallaan todella tarpeellista.

Loppukuusta meillä on aika varattuna lääkärille selvittämään vielä tarpeelliset rokotteet... Katsotaan siis vielä mitä mieltä lääkäri on malarialääkityksestä.

Kannattaa myös tsekata, että oma perusterveys on kunnossa ja käydä esim. hammaslääkärillä. Sitten ei tarvitse harmitella reissussa vaikka sitä vihlovaa hammasta.

Jostain tuntemattomasta syystä tykkään vähän liian paljon pakata ja suunnitella mitä pakkaan mukaan. Ehkä se tuo itselle vähän sitä reissufiilistä jo etukäteen, kun saa kuvitella jo mahdolliset tilanteet mihin tarvitsee mitäkin. Toinen hassu innostus on pakata mahdollisimman vähän. Tulossa on kuitenkin todella pitkä matka, joten se luo hieman haastetta. Uskokaa tai älkää tiedän jo aika tarkasti mitä reppuuni tulee, vaikka matkan alkuun on vielä 1,5 kuukautta. Myöhemmin on tulossa postaus matkatavaroista ja pakkauksesta.

 

Matkavakuutus on myös yksi tärkeimmistä. En pysty ymmärtämään miten jotkut uskaltavat matkustaa ilman vakuutusta. Matkavakuutuksia on monenlaisia. Kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa lähes kaikki Suomen vakuutusten tarjoajat, sillä hintaerot ovat valtavia. Aiemmilla pitkillä matkoilla meillä on ollut Goudan supermatkavakuutus, mikä kattaa riskimmätkin urheilulajit (esim. sukellus) ja vaellukset. Myös korvausrajat olivat korkeammat. Tällä kertaa halvin ja meidän matkaamme sopivin vakuutus oli Fennialla.

Huomioi ainakin seuraavien asioiden korvattavuus valitessasi vakuutusta; urheilulajit, omatoimivaellukset, pistoksista/puremista aiheutuneet haitat, maaseudulla/metsässä/vuoristossa matkailu ja ulkomailla työssä sattuneet tapaturmat.

Alennusta saattaa saada ainakin seuraavista; maksamisesta yhdessä erässä, nuoresta iästä ja vakuutuksen ottamisesta perheenä (jos reissaat vakituisesti samassa taloudessa asuvien kanssa).

Puhelinliittymät vaihdamme parkkiliittymiin. Puhelinnumeromme ovat käytössä, mutta liittymät eivät sisällä yhtään viestejä tai minuutteja. Suomessa tekstiviestin tai puhelun minuuttihinta olisi kallis 0,29 €/kpl. Ulkomailla hinta tulee kuitenkin ulkomaanveloituksen mukaan, joten tuolla hinnalla ei ole väliä. Reissussa käytämme pääasiassa wifiä ja tarvittaessa voi sitten laittaa ihan perinteisiä viestejä kotiin päin. Tuon parkkiliittymän hinta on 1,90 €/kk (+ viestit ja puhelut).

Siinä olikin ehkäpä tärkeimmät valmisteluihin kuuluvat asiat, heti lentojen varauksen jälkeen. Vielä yksi asia mitä ei sovi unohtaa on matkustusilmoitus. Sen voit tehdä täällä.
 

Kohta alkaakin jo tunnelmallinen syksy ja voi käpertyä viltin alle

sateen ropistessa

lueskelemaan tietoa ja tarinoita kohdemaista.
 

Ihanaa syksyn alkua teille! ♡

Tyttöjen reissu Budapestiin

Ida ja minä

Olin Budapestissa viisi päivää ystäväni Idan kanssa marraskuussa 2015. Lensimme Norwegianin iltalennolla ja olimme perillä paikallista aikaa klo 20:00. Seikkailimme hotellille hämäriä reittejä pitkin bussilla ja junalla. Kun löysimme perille, marssimme suoraan alakerran Burger Kingiin iltapalalle ja sitten nukkumaan.
Ensimmäisen yön aikana kävi selväksi, että hälytysajoneuvojen äänet tulevat tutuksi loman aikana. Mietin sattuiko siellä onnettomuuksia jotenkin enemmän vai oliko heillä vain riittävät resurssit vai kova äänisemmät hälytykset kuin muualla?

Ostimme Budapest-kortit, millä sai matkustaa rajattomasti 3 pv, alennuksia nähtävyyksistä, ilmaisen opastetun kävelykierroksen ja kylpyläkäynnin. Kortit olivat kyllä sen rahan arvoiset. Päivät kuluivat kierrellen kaupunkia ja nähtävyyksiä. Kävimme Budapest cardin tarjoamassa kylpylässä, Lukacs bathissa. Kylpylä oli pienempi ja tunnelmallisempi kuin Széchenyin kylpylä, mihin menimme viimeisenä päivänä ennen lentoa. Széchenyin  kylpylä oli valtavan kokoinen ja todella kaunis. Minua miellytti erityisesti rakennuksien arkkitehtuuri.
Opastettu kävelykierros oli myös mielenkiintoinen ja Budan linnan alue oli todella kaunis. Opas vain meni niin kovaa vauhtia, että tipahdettiin matkasta pois, kun jäätiin ottamaan yllä näkyvää kamukuvaa.


Széchenyin kylpylässä sai jopa pelata shakkia altaassa.


Yhden päivän käytimme shoppailuun Premier Outletissa Budaörsissä. Menimme sinne paikallisbussilla noin puolen tunnin matkan. Kokemusta outleteista ei hirveästi ole, mutta mielestäni tuolta ainakin sai hyvään hintaan vaatteita. Esimerkkinä Nike free 4.0 -kengät sai noin 30 eurolla.

Budapest oli täynnä kauniita rakennuksia ja söpöjä kahviloita. Meidän lempparikahvila oli Bites. Siellä tarjottiin herkullisia erikoiskahveja, leivoksia ja jännän muotoisia sämpylöitä, mille en nyt keksi oikeaa nimeä. Erityisesti euron erikoiskahvit ilahduttivat meitä. Kannattaa ehdottomasti testata Bites, jos menee sinne päin.
Ruokaa löytyi myös aika edullisesti, mutta se oli todella harvoin hyvää. Jotkut ruuat olivat ihan ok, mutta mitään uusia lemppareita ei tullut vastaan. Jos muistan oikein maksoimme useimmiten ruuasta 3-7 euroa annokselta. 



Kauppahallista tarttui mukaan tuliaisia kotiin.

 

Sitten hieman budjetista. Meillä oli todella siisti ja iso (jostain syystä neljän hengen huone) huone keskeisellä paikalla olevassa hotellissa. Maksoimme siitä neljältä yöltä 120 euroa eli per nassu jäi yölle hintaa 15 euroa. Norwegianin meno-paluu lennot maksoivat 113 €/henkilö.
Syöminen ja tekeminen Budapestissa oli suhteessa hotellin hintaan ihan yhtä edullista. Muutamista nähtävyyksistä sai alennusta eu-kansalaisuudella ja nuorella iällä. Eli kannattaa ottaa passi mukaan nähtävyyksille. Halvimpia ruokapaikkoja sai välillä metsästää eikä niistä hirveän suuria ruokaelämyksiä irronnutkaan.

Budapestissa kannattaa ehdottomasti käydä ainakin muutamassa kylpylässä sekä nauttia kauniista kaupunkimaisemasta kävellen ympäri kaupunkia. Isoa budjettia ei matkaan lähtöön tarvitse, koska kaikki on aika edullista, kuten edeltävässä kappaleessa mainitsinkin. Marraskuun alku oli hyvä aika matkustaa sinne, sillä turisteja oli vähän ja hintataso oli varmaan osittain siitä johtuen niin alhaalla. Illat olivat viileitä, mutta päivisin auringossa tarkeni ilman takkia.
Joskus tulevaisuuden reilillä pitää palata vähintäänkin kylpemään Budapestiin.



Opastettu kävelykierros oli Budan linnan alueella,
mistä oli hyvät näköalat kaupungin ylle.

Maailma kutsuu meitä jälleen

Jossain päin Thaimaata matkalla kohti etelää tammikuussa 2015






Malesian Taman Negaralla helmikuussa 2015

Kuten otsikko kertoo, se olisi taas aika lähteä maailmalle. Talvi Suomessa ei oikein kiehdo muutaman kuukauden päästä, joten on parasta paeta ennen sitä. Mietimme pitkään mihin haluamme seuraavaksi mennä. Etelä-Amerikka houkutteli, mutta päädyimme jälleen lähtemään Aasian suuntaan sillä nyt on aika mennä Working Holidaylle. Varasimme Norwegianin lennot Singaporeen lokakuulle. Ainakin nykyisellä suunnitelmalla jatkamme sieltä muutaman päivän jälkeen Sumatralle, Indonesiaan. Jonkin aikaa aiotaan reissata ennen kuin lähdetään Ausseihin tai Uuteen-Seelantiin töihin. Tarkempia suunnitelmia ei vielä ole, vaihtoehtoja kyllä on, mutta eiköhän ne matkan aikana selkene. Jos haluat kertoa vinkkejä tai omia lempparipaikkoja Aasian ja Oseanian suunnalta niin laita meille kommenttia. 😍

 






Nepalissa Annapurnan perusleirissä keväällä 2016



Nyt vaan pitää aloittaa valmistautuminen matkaan. Hirveät määrät on selvitettävää ja hoidettavaa, koska tullaan olemaan poissa Suomesta niin pitkään mm. työasiat Australiaan ja Uuteen Seelantiin, rokotteet ja muut terveysasiat, matkavakuutus, viisumit, vuokra-, sähkö-, vakuutussopimusasiat ja paljon muuta... Vielä on tasan kolme kuukautta lähtöön, joten on aikaa saada kaikki asiat hoidettua. 

Nyt nautitaan Suomen kesästä ja odotellaan innolla tulevaa reissua!




Muistoja Fuerteventuralta

Aloin muistelemaan vielä vähän vanhempia matkoja kuin mistä olen viime aikoina kirjoitellut. Mielestäni yksi merkityksellisimpiä matkoja on ollut työharjoittelureissu Corralejossa. Kaikkea en kunnolla muistanut enää, joten tarkastin vähän juttuja vanhasta blogista. Tässä postauksessa on siis kerrottu aika pintapuolisesti tuosta matkasta ihan sen takia, koska sen hetkisiä fiiliksiä ei ole tarpeeksi enää mielessä. Onhan tuosta aikaakin jo kolme vuotta. Kyllä ne muistot näköjään kultaantuvat kovaa vauhtia.

Isla de Lobos oli täynnä kiviä

Täällä asuimme kaksi kuukautta

Asuimme Fuerteventuran saarella noin kaksi kuukautta keväällä 2014. Olin työharjoittelussa Las Marismas de Corralejo -hotellissa, jossa asuimme tuon parin kuukauden ajan. Marko puolestaan lomaili. Työkseni tein asiakastyytyväisyystutkimusta hotellin asiakkaille ja lisäksi olin perjantait töissä minimarketissa. Työskentelin pääasiassa englanniksi ja yritin samalla hieman opetella espanjaakin. Kahden kuukauden aikana pääsi jonkin verran tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Espanjan kielen osaaminen olisi helpottanut sitä huomattavasti. Esimerkiksi yritimme hirveästi keskustella työkaverini kanssa minimarketilla. Hän ei osannut sanaakaan englantia ja minä osasin vain muutaman sanan espanjaa, joten apuna käytettiin tarvittaessa google kääntäjää. Tutustuimme kuitenkin yllättävän hyvin, sillä ele- ja googlekielellä pääsee aika pitkälle.



 

El Cotillo

Pelkäsimme Markon kanssa, että työaikani olisi espanjalainen eli sisältäisi siestan. Ajattelimme ettemme ikinä ehtisi tekemään mitään erikoisempaa työpäivinä. Pelkomme kävi toteen, muttei se ollutkaan sellainen kuin odotimme. Sain itse valita työaikani, joten aloitin aamulla 8 ja olin lounaaseen asti töissä. Palasin töihin taas illalla klo 19-20 aikoihin noin kolmeksi tunniksi. Käytännössä meillä oli siis joka päivä yhteistä aikaa melkeinpä koko päivän.

 

Viikonloput käytimme seikkailemiseen ympäri saarta ja sen naapureita. Kävimme Morro Jablessa, Betancuriassa, Puerto del Rosariossa, El Cotillossa sekä naapureissa Isla de Loboksella ja Lanzarotella.

Morro Jable sijaitsee saaren eteläpuolella. Siellä oli paljon turisteja, merkkivaateliikkeitä ja rantaa. Luonto oli raikkaan vehreä toisin kuin pohjoisessa.

Matkalla Betancuriaan

Betancuria oli kaunis pieni kylä, mistä löytyi museoita, kauppoja, kirkko, kahviloita ja pari ravintolaa. Useimmat niistä oli kiinni, koska olimme siellä sunnuntaina.

Pyöräreissu Lanzarotella ei mennyt ihan putkeen

Samalla tavalla kävi Puerto del Rosariossa. Menimme sinne pääsiäisenä, joten lähes kaikki oli suljettu. Ihan hyvä niin shoppailut jäivät tekemättä. Saimme onneksi ruokaa kiinalaisesta ravintolasta sekä kävimme kiertelemässä ympäri kaupunkia. Kirkot olivat tuona päivänä hyvinkin suosittuja.

El Cotillo sijaitsi lähellä meidän asuinkaupunkiamme Corralejoa.  Se oli pieni merenrantakaupunki. Matkalla sataman ravintoloille sai katsella, kun isot aallot iskivät jyrkkiin rantakallioihin. Monet kävivät siellä surffaamassa niin kuin mekin yhtenä päivänä. Surffaaminen oli hauskaa ja samalla tosi vaikeaa. Menimme päivän kestävälle aloittelijakurssille, missä näytettiin ensin hiekalla miten homman pitäisi toimia ja sitten siirryttiin veteen. Opettelua helpotti huomattavasti se, että opettaja näytti milloin pitää alkaa meloa käsillä ja milloin nousta pystyyn aaltojen tullessa. Muutaman kerran pääsin pystyyn ja Markolla meni huomattavasti paremmin kuin minulla.



Isla de Lobokselle mentiin pienellä veneellä. Saari oli kokonaan luonnonsuojelualuetta. Sen läpi meni luontopolku, jonka kiersimme noin 3-4 tunnissa. Saarella oli yksi matala vuori, paljon kivikasamuodostelmia, majakka, pari ravintolaa ja laguunia.

Surffipäivä

Lanzarotelle menimme lautalla 45 minuutin matkan. Lautta saapui Playa Blancalle, mistä meidän piti pyöräillä Puerto del Carmeniin. Pyörämatka ei kuitenkaan mennyt odotusten mukaan, sillä päätimme oikaista rantareittiä. Rantareitti ei lopulta ollut edes tie vaan pieni käveltävä polku. Olimme keskellä ei mitään ilman vettä ja ruokaa. Tilanne tuntui jo hieman pelottavalta, koska olimme kulkeneet jo pitkälle kaupungista ja sillä hetkellä olimme ihan poikki sekä järkyttävässä nestehukassa. Matka näytti siis toivottomalta siinä paahteessa, joten jouduimme kääntymään. Tuon reissun jälkeen on kyllä aina muistanut ottaa vettä mukaan riittävästi...



Fuerteventura on yksi Kanarian saarista ja kuuluu Espanjaan. Corralejo, kaupunki missä asuimme, sijaitsi saaren pohjoisosassa. Pohjois- ja keskiosa saaresta oli pitkälti hiekkaista ja kivikkoista. Siellä täällä oli matalia kasveja ja vuohia. Työkaverini kertoi, että Fuerteventura tarkoittaisi tuulten saarta, ja sitä se todella on. Joka ikinen päivä oli tuulista ja sai kulkea hiukset suussa (pitkä tukkaiset tietävät). Lämpötilat olivat aika miellyttävät +20 astetta, joten ikinä ei oikeastaan ollut liian kuuma. Saaren eteläosa oli ihan kuin eri maa. Siellä oli todella vehreää verrattuna pohjoiseen. Meistä oli ihanaa käväistä siellä vihreydessä virkistymässä pohjoisen karuudesta.

 

Tuo kahden kuukauden reissu on unohtumaton. Olimme kummatkin ensimmäistä kertaa ulkomailla  pitkään sekä asuimme ensimäistä kertaa omassa kämpässä, vieläpä yhdessä. Kohde ei ollut se mitä toivoimme. Laitoin työharjoittelupaikkahakemuksia Kaakkois-Aasian maihin, mutta sieltä ei hirveän innokkaasti tullut vastauksia. Nyt kun on reissannut siellä päin, olen tyytyväinen etten päässyt sinne silloin 18 vuotiaana töihin. Olisi saattanut tulla aika kova kulttuurishokki. Nyt asia olisi jo toisin. Sain Fuerteventuran paikan koulun kautta hyvällä tuurilla, koska jonkun toisen reissu oli peruttu. Keksimme koko ulkomaille harjoitteluun lähdön vasta vuodenvaihteessa, joten mahdollisuudet sen onnistumiseen niin lyhyellä varoitusajalla olivat minimaaliset.

Onneksi pääsimme sinne ja saimme jälleen yhden mahtavan muiston. 

Äkkilähtö Dominikaaniseen tasavaltaan

 Eräänä torstaina tammikuussa selailin huvikseen äkkilähtöjä. Olimme juuri tulleet Berliinin reissusta maanantaina, joten ei ollut mitään kovaa tarvetta päästä reissuun. Vastaan tulikin uskomaton tarjous. Kahdella sadalla eurolla Finnairin meno-paluulennot kahdeksi viikoksi Dominikaaniseen tasavaltaan! Parin kymmenen minuutin päästä lento olikin jo ostettu ja pakkaus aloitettava, sillä lähtöön olisi vain muutama tunti. Ainoa miinus oli se, että paikkoja oli jäljellä vain yksi.

 



Aurinko nousee ensimmäisenä aamuna



Matkani

Lentokone laskeutui Puerto Platan lentokentälle. Matka ensimmäisen yön majataloon Puerto Platan laitamilla tuntui hirveän pitkältä. Sosuaan olisi ollut huomattavasti lyhyempi matka... Sain jo lentokentällä uudet tuttavat, joiden kanssa jaoin taksin sekä järkyttävän huoneen majatalossa. Näimme seuraavan kerran viimeisenä iltana Sosuassa.

Vaihdoin heti seuraavana aamuna majoituksen Puerto Platan keskustan läheisyyteen. Majoituin motelliin, minkä huoneet oli tarkoitettu pääasiassa tunnin varauksille... Huone oli tosi siisti ja halpa, joten kelpasi minulle. Hetken kesti selittää motellin työntekijälle (ei osannut sanaakaan englantia), että haluan vuorokaudeksi tuon huoneen niillä muutamalla sanalla espanjaa mitä osasin.

Puerto Plata on melko iso satamakaupunki. Liikennekin oli sen mukainen, mutta ihan hyvin siellä mopotaksin kyydissä pysyi. Kaupungista löytyi rannan tuntumasta pieni kauniimpi alue, missä oli kirkko ja paljon värikkäitä taloja. Nuo talot oli täytetty lähinnä turisteille suunnatuilla kaupoilla ja ravintoloilla. Käytin aikani kaupungin kiertelyyn, rannalla loikoiluun ja jetlagista toipumiseen.



Palasin Puerto Plataan vielä reissun loppupuolella käymään Isabel de Torresilla. Se oli vuori, minne mentiin kaapelihissillä eli "Telefericolla". En ollut tehnyt tarpeeksi taustatutkimuksia, joten sain tietää, kun saavuin ylös, että viimeinen hissi alas lähtee puolen tunnin päästä. Kiersin metsäpolun aika pikaista vauhtia. Ehdin myös vilkaisemaan luolaa. Olin odottanut kauniita maisemia kaupungin ylle, mutta harmikseni oli pilvistä. Toisaalta metsä vuoren päällä oli kuin sadusta, kun pilvet olivat niin matalalla.

Isabel de Torresin satumainen metsä

 



Cabarete oli pieni kaupunki taikka kylä muutaman tunnin päässä Puerto Platasta. Cabaretessa oli todella pitkä hiekkaranta, mistä suuren osan oli vallannut windsurfing-harjoittelijat. Kaupunki rakentui yhden tien varrelle, mistä lähti muutama sivukatu. Tutustuin tässä paikassa muutamaan italialaiseen, jotka asuivat siellä. He kutsuivat minut myös syömään iltaisin yhden heistä ravintolaan, minne joka ilta kokoontui joukko heidän italialaisia kavereitaan. Cabarete oli siis selvästi italialaisten suosiossa!

Cabaretesta sain hyvään hintaan huoneiston uima-altaalla ja söpöllä Princess-koiralla 26 eurolla/yö. Princess oli ihan huikea koira. Hän tervehti aina portilla ja tuli välillä moikkailemaan terassille. Hän myöskin rakasti rapsutuksia yllättäen. Kannattaa siis mennä The Hummingbird Cabarete -hotelliin moikkaamaan Prinsessaa.
 

Auringonlasku Cabareten rannalla

Toteutin tuolla rannalla viimein yhden haaveistani eli ratsastaa rannalla! Uusien italialaisten kavereideni ansiosta sain ratsastuksen edulliseen 15 dollarin hintaan. Kanssani tuli ratsastamaan vain yksi hevosten hoitajista, joka ei puhunut englantia. Siitä johtuen hän ei millään meinannut ymmärtää, että haluan mennä ihan rauhallisesti enkä koko aikaa laukata täysiä. Ratsastus rannalla ei siis ollut ihan niin satumaista kuin odotin. 
Kävin myös Cabareten luolissa. Mukaan oli pakko ottaa opas, ja kierroksen hinta oli noin 20 dollaria (ei saanut tinkiä). Sain oppaan aluksi vain itselleni. Hän kertoi paljon metsän kasveista ja raunioista, joita metsässä tuli vastaan. Tuolla alueella oli kuulemma harjoitettu black macigia ihan muutaman kymmentä vuotta sitten. Aika jännittävää. Luolia oli useampi ja niihin pääsi uimaan sekä hyppimään kalliolta luolan veteen. Oli kyllä hintansa arvoinen retki!


Las Terrenasiin matkustin aika pitkän matkan bussilla. Maisemat olivat aivan mahtavat. Tiet veivät korkealle vuorille, mistä näki merelle asti ja kotkat lentelivät bussin vieressä. Koko maa näytti vihreältä ylhäältä katsoessa.
Matkalla minulle nousi kuume, joten Las Terrenasissa vietetty aika meni aikalailla sairastaessa. Sain kumminkin jonkun verran kierreltyä paikkoja ja oli minulla yksi tervekin päivä siellä. Yövyin Casa Coco & Lilyssa, mikä sijaitsi aika kaukana keskustasta. Siitä johtuen lähdin seikkailemaan myös vastakkaiseen suuntaan tietä pitkin. Löysinkin sieltä muutaman ihanan rannan, missä sain olla ihan yksikseni joogaamassa ja lukemassa.
 



Las Terrenasin ranta kaupungin puolella

Santa Barbara de Samana oli ehdottomasti yksi lempparipaikoistani Dominikaanisessa tasavallassa. Kaupunki oli siisti ja aika rauhallinen. Kaupungista löytyi edullisesti ruokaa ja majoitusta. Veikkaan, että tästä kaupungista ja sen läheisyydestä olisi löytynyt touhuttavaa pidemmäksikin aikaa kuin muutamaksi päiväksi.



Luontopolku saaren läpi Samanan edustalla



Kävin Samanassa valasretkellä, ja näinkin muutaman valaan. Valaiden pomppiminen jäi kuitenkin näkemättä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen selkään ja pyrstöön. Niidenkin näkeminen oli jo hyvää tuuria. Valaiden jälkeen vene jatkoi matkaansa saarelle, mihin jotkut olivat ostaneet retken ja ruuan. Minä en ollut halunnut ostaa tuota osuutta, koska halusin vain nähdä valaita. Veneen kuljettaja kuitenkin ilmoitti, että nyt noustaan maihin, joten sain kaupan päälle saarireissun. Tapasin veneellä pari reppureissaajaa. Hengailimme saarella niin pitkään, että ilmeisesti missasimme oman veneemme. Onneksi pääsimme toisen veneen kyydissä takaisin kaupunkiin. Vietimme oikein hauskan päivän yhdessä, mutta he päättivät illalla jatkaa matkaa vesiputouksille El Limoniin, koska saivat sinne lähes ilmaiseksi kyydin ja asunnon. Tuokin oli mahdollista vain osaamalla espanjaa. Minullekin olisi ollut paikka, mutta päätin olla lähtemättä mukaan, koska olin seuraavana aamuna suuntaamassa kohti Santo Domingoa.

Santa Barbara de Samanan nätein katu

 



Santo Domingo oli myös yksi lemppareistani. Vietin aikani Zona Colonialilla. Täällä pääsin viimein hostelliin (joita ei kovin montaa Dominikaanisessa ole), missä sain paljon uusia tuttavia. Yllätyksekseni tuon hostellin olivat vallanneet suomalaiset! Hostellissa oli vapaaehtoistöissä kaksi suomalaista tyttöä, ja vieraana oli yksi suomalainen minun lisäkseni. Oli hauskaa tavata paljon muita reppureissaajia kaikkialta maailmasta.



Zona Colonial



Zona Colonial oli kaunista ja turistien valtaamaa aluetta. Ravintolat olivat siitä syystä hieman kalliimpia. Tuolta alueelta löytyi paljon historiallisia nähtävyyksiä. Itse vierailin kirkossa ja yhdessä museoista. Kävimme hostelliporukan kanssa viettämässä iltaa muutaman kerran. Kerran kävimme merengue -festivaaleilla ja yhtenä iltana lähiaukiolla, missä paikalliset olivat seuraamassa (muistaakseni) jalkapallo-ottelua ja juomassa olutta. Festivaalit olivat ilmaiset ja sinne piti jonottaa noin puoli tuntia. Porukkaa oli sisällä niin paljon, ettei melkein mahtunut liikkumaan. Vaikka välillä oli hieman ahdistavaa, oli silti mielenkiintoista päästä paikallisille festareille käymään.

Santo Domingosta jatkoin matkaani Boca Chicaan.

Olin Boca Chicassa juuri paikallisena vapaapäivänä, joten rannalla oli kunnon meiningit päällä. Löysin juuri ja juuri itselleni tilaa rannalta. Ilmeisestikin ihmiset tulevat Santo Domingosta sinne viettämään vapaitaan, koska matkaa on vain vajaa tunti. Ranta oli kaunis ja vehreä sekä vesi todella kirkasta. Tarkoituksenani oli sukeltaa Boca Chicassa, mutta olin edelleen flunssassa, joten en uskaltanut ottaa riskiä ilman kattavaa matkavakuutusta. Kävin kuitenkin snorklailemassa ja näin muutaman kalankin.



Biitsipäivä Boca Chicassa

 

 Sosuaan matkustin ehkä pisimmän bussimatkan tällä reissulla. Bussi meni Santo Domingon läpi, joten ruuhkassa meni tovi. Olin perillä pimeän tultua, joten metsästin itselleni mahdollisimman pian hotellin. Mopotaksi vei minut venäläisen naisen pyörittämän guest housen luokse. Kunto oli hyvinkin välttävä (katto vuosi aika reippaasti), mutta kelpasi minulle yhdeksi yöksi.

Sosua oli aika järkyttävä paikka. Ainakin budjettireissaajalle. Ehkä jossain hienossa resortissa olisi oikein mukavaa, mutta kaupunki itsessään oli mielestäni kamala. Hinnat olivat kalliimpia sekä illalla kadut olivat täynnä maksullisia naisia ja vanhoja turistimiehiä. Eikä kaupungissa sinänsä ollut mitään erikoisempaa nähtävää. Rantaa löytyi kuitenkin niin pystyi ottamaan rennosti viimeiset päivät. Lisäksi kävin päiväreissulla Puerto Platassa Isabel de Torres-vuorella, mistä kerroinkin Puerto Plata-osiossa.

Sosuassa oli kyllä hyvääkin, sillä sain maistaa parhaan shotin mitä olen koskaan maistanut! Viimeisenä iltana jenkkiporukka, joista osa asuu Dominikaanisessa, pyysi minua mukaan istumaan iltaa. Baari oli pieni, vain baaritiskin mittainen, hiljaisen kadun varrella. Vietimme siellä hauskaa iltaa aika myöhään baarimikon kanssa. Vähän erilainen meininki kuin Suomessa.
 

Jemmabiitsi Sosuassa



 

Fiilikset reissusta

 

Fiilikset olivat tosi sekaiset lennon varauksesta ehkä jopa toiseen reissupäivään saakka. Olin toisaalta ihan älyttömän innoissani reissusta, mutta samalla tuntui hieman surulliselta, kun paras reissukamu ei ollut mukana. Kärsin ensimmäistä kertaa myös jetlagista ja vielä niin pahasti etten pystynyt syömään ja taistelin hereillä klo 19 asti ensimmäisinä päivinä. Alku tuntui siis ymmärrettävästi hieman rankalta.

Muutaman viikon reissun aikana tutustuin ihan hirveän moneen uuteen ihmiseen. Paikalliset osasivat heikosti englantia, mutta yrittivät todella innokkaasti kommunikoida kanssani. Paljon yritin itsekin oppia puhumaan espanjaa ja loppu reissusta sainkin huomata, että alkeet alkoivat sujumaan. Ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä, avuliaita ja uteliaita. Yksi paikallinen vain käveli luokseni ja kysyi mihin olen menossa, neuvoi minulle reitin ja lähti pois. Näytin ilmeisesti hieman eksyneeltä tuona hetkenä.
Ihmiset, joita kohtasin matkallani, olivat muutenkin todella ihania, niin paikalliset kuin turistitkin. He auttoivat joka ikinen kerta, kun tarvitsin apua. Ei siis tarvitse pelätä yksin reissuun lähtemistä ainakaan sen vuoksi, että kukaan ei olisi auttamassa.
 

Jos matkustaa yksin nuorena naisena tuolle suunnalle kannattaa varautua "Hola beautiful! Do you wanna be my girlfriend?" -huuteluun. Viimeisinä päivinä tuo alkoi jo tympimään. Sitä sai nimittäin kuunnella joka päivä, paitsi silloin kun joku oli kanssani.

 

Kasvisruokavaliota hämmästeltiin ravintoloissa jonkin verran. Kala oli myös kasvis, ainakin erään ravintolan mielestä. Ei kannata siis olla ehdoton kasvissyöjä reissatessa, koska se voi aiheuttaa paljon vaivaa, ainakin Dominikaanisessa tasavallassa.
  





Dominikaaninen kasvisruoka-annos.
Annokseen kerättiin kaikki lihaton mitä oli saatavilla.
Vasemman puoleinen kippo on kalakastiketta.


 Aktiviteettien hinnat olivat päätä huimaavia verrattuna Kaakkois-Aasiaan. Hinnoista sai kuitenkin hieman tingittyä, mutta todella kovalla työllä. Tunnin ratsastus olisi maksanut tavallisesti vähintään puolet enemmän. Valasreissusta maksoin 35 dollaria tinkaamisen jälkeen. Normihinta olisi ilmeisestikin noin 60 dollaria Samanasta otettuna. Las Terrenasista lähtevä valasretki lähenteli 100 dollarin hintaa. Monia muitakin aktiviteetteja oli tarjolla, mutta aika kovilla hinnoilla omaan budjettiini. Ihan ymmärrettävää se kuitenkin on, sillä suurin osa Dominikaaniseen matkaavista turisteista lähtee huomattavasti suuremmalla budjetilla reissuun. Retkien hinnasta tinkaaminenkaan ei taida olla hirveän yleistä, ainakaan sen perusteella mitä itse näin.

Suomalainen tasa-arvoinen ajattelu ei ole tosiaan yltänyt ihan kaikkialle. Naiselle tarjotaan maailmalla näköjään huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tarjoamistilanteissa yritin jokainen kerta sanoa, että haluan itse maksaa. Sen ymmärtäminen vaihteli paljon ihmisten välillä. Jossain vaiheessa kieltäytyminen muuttuu myös epäkohteliaasti. Pitää osata huomioida kuka on tarjoamassa ja onko siinä tilanteessa parempi toimia millä tavalla. Yllätyin kovin siitä kuinka yleistä tarjoaminen muualla maailmassa tosiaan on.

 

 

Kaikki rannat eivät olleet paratiisirantoja

 

Rantoja löytyi moneen lähtöön. Ensimmäinen ajatus kaukokohteiden rannoista on paratiisimainen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa kuin niillä alueilla missä turistit käyvät. Tietenkin roskien määrä rannoilla riippuu vuoden ajasta ja merien virtauksista myös. Dominikaanisesta tasavallasta löytyi rantoja joka lähtöön. Siellä oli niin roskaisia, hiljaisia, kauniita, kirkas vetisiä kuin ruuhkaisiakin rantoja. Puerto Platan ranta (mistä on alla kuva) oli todella pysäyttävä. Kuvasta ei edes näe kuinka paha se oikeasti oli. Kävelin rannan päästä päähän ja joissain kohdin roskia oli niin paljon, että ne upottivat ainakin 10-20 senttiä eikä jalansijaa saanut läheltäkään.

 

Yksi Puerto Platan rannoista



Vaikka asummekin täällä älyttömän kaukana lämmöstä ja noista roskaisista rannoista, niin pitää meidänkin miettiä omaa käyttäytymistämme. Ehkä emme voi helposti vaikuttaa itse suoraan lämpimien merten ja rantojen hyvinvointiin Suomesta käsin, mutta voimme kuitenkin vaikuttaa muuten ympäristön hyvinvointiin. Helpoin tapa vaikuttaa itse on muuttaa ostokäyttäytymistään. Tarvitsetko todella uuden vaatteen kuukausittain tai jopa useammin? Et välttämättä, kun perehdyt kuinka vahingollista vaateteollisuus on luonnolle. Ruokakaupassa asioidessa saa myös tehtyä monet tärkeät vaikuttavat valinnat, niin pakkauksien, sertifikaattien kuin itse ruoka-aineiden valinnoissa.

Tällä minimaalisella ympäristöpohdinnalla (joka haluaisi riistäytyä käsistä) haluaisin, että jokainen vain miettisi edes vähän oman toimintansa seurauksia luonnon kannalta.

Ainakin WWF:n sivulta löytyy opastusta vastuullisempaan elämäntapaan, jos jotain kiinnostaa käydä kurkkaamassa.

 

 

Täydellinen ranta joogaamiseen ypöyksin, Las Terrenas

Reitti

 

Puerto Plata - Cabarete - Las Terrenas - Samana - Santo Domingo - Boca Chica - Sosua 

 

Bussi matkaa kertyi reilut 700 kilometriä. Karkeasti arvioiden bussimatkoihin saattoi mennä noin 35-40 euroa. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa hullulta, että käytin niinkin paljon aikaa vain itse matkustamiseen noin lyhyellä ajalla. Nautin kuitenkin bussi- ja automatkoista, sillä matkalla näki ihan huikeita maisemia ja soi karibialainen musiikki.
Olisin halunnut käydä vielä monissa muissakin paikoissa, mutta aika ei tosiaan riittänyt. Dominikaanisesta tasavallasta löytyisi paljon luontokohteita ja varmasti metsiä vaellettavaksi.




Bussimatkalla Cabarete - Las Terrenas

Budjetti

Yksin reissatessa sai helposti pidettyä kirjaa budjetista, joten pääsen kerrankin sellaisen kirjoittamaan tänne. Koska ensimmäisellä viikolla olin kipeä ja kärsin niin pahasta jetlagista, ettei ruoka maistunut, niin kirjaan erikseen viikkojen ruokakulut. Toisen viikon ruokakulut näyttävät todellisemman summan. Ruoka maksoi tosiaan 1- 4 €, mutta edullisia paikkoja sai todenteolla etsiä. Majoitus maksoi 10-30 €/yö. Lyhyet mopotaximatkat maksoivat 0,50-1 €. Vaihdoin maisemaa parin päivän välein, joten bussimatkoista kertyi huomattavasti kustannuksia. Ei kuitenkaan niin paljoa kuin voisi puolikkaan maan kiertämisestä kuvitella tulevan.

Budjetti kahdelle viikolle 573,50 € + Lennot 195 €

Ruoka 101,70 €
Ensimmäisellä viikolla 35,20 €
Toisella viikolla 58,90 €
Alkoholi 7,60 €

Asuminen 306,90 €

Matkat 64,40 €

Aktiviteetit 76,40 €
Luontoretki 18 €
Valasretki 32,20 €
Snorklaus 4,80 €
Teleferico 7 €
Ratsastus 14 €
Museo (opiskelija-ale) 0,40 €

Ostokset 24,10 €
Postikortit 4,80 €
Tuliainen 10 €
Lääkkeet 6,50 €
Muuta tarpeellista 2,80 €

 

Siinä oli tiivistetysti minun ensimmäinen matkani Karibialle. Matkassa oli ylä- ja alamäkiä, mutta alamäetkin tavallaan olivat hyväksi. Yksin matkustaminen tuntui aluksi rankalta, mutta loppuajasta huomasin, että olisi siellä voinut olla pidempääkin, jos ei olisi ollut ketään kotona odottamassa. Voin vain suositella lähtemään yksin matkaan, ainakin kerran elämässä.
❀ Jessica ❀