tiistai 27. kesäkuuta 2017

Äkkilähtö Dominikaaniseen tasavaltaan

 Eräänä torstaina tammikuussa selailin huvikseen äkkilähtöjä. Olimme juuri tulleet Berliinin reissusta maanantaina, joten ei ollut mitään kovaa tarvetta päästä reissuun. Vastaan tulikin uskomaton tarjous. Kahdella sadalla eurolla Finnairin meno-paluulennot kahdeksi viikoksi Dominikaaniseen tasavaltaan! Parin kymmenen minuutin päästä lento olikin jo ostettu ja pakkaus aloitettava, sillä lähtöön olisi vain muutama tunti. Ainoa miinus oli se, että paikkoja oli jäljellä vain yksi.
 

Aurinko nousee ensimmäisenä aamuna

Matkani

Lentokone laskeutui Puerto Platan lentokentälle. Matka ensimmäisen yön majataloon Puerto Platan laitamilla tuntui hirveän pitkältä. Sosuaan olisi ollut huomattavasti lyhyempi matka... Sain jo lentokentällä uudet tuttavat, joiden kanssa jaoin taksin sekä järkyttävän huoneen majatalossa. Näimme seuraavan kerran viimeisenä iltana Sosuassa.
Vaihdoin heti seuraavana aamuna majoituksen Puerto Platan keskustan läheisyyteen. Majoituin motelliin, minkä huoneet oli tarkoitettu pääasiassa tunnin varauksille... Huone oli tosi siisti ja halpa, joten kelpasi minulle. Hetken kesti selittää motellin työntekijälle (ei osannut sanaakaan englantia), että haluan vuorokaudeksi tuon huoneen niillä muutamalla sanalla espanjaa mitä osasin.

Puerto Plata on melko iso satamakaupunki. Liikennekin oli sen mukainen, mutta ihan hyvin siellä mopotaksin kyydissä pysyi. Kaupungista löytyi rannan tuntumasta pieni kauniimpi alue, missä oli kirkko ja paljon värikkäitä taloja. Nuo talot oli täytetty lähinnä turisteille suunnatuilla kaupoilla ja ravintoloilla. Käytin aikani kaupungin kiertelyyn, rannalla loikoiluun ja jetlagista toipumiseen.

Palasin Puerto Plataan vielä reissun loppupuolella käymään Isabel de Torresilla. Se oli vuori, minne mentiin kaapelihissillä eli "Telefericolla". En ollut tehnyt tarpeeksi taustatutkimuksia, joten sain tietää, kun saavuin ylös, että viimeinen hissi alas lähtee puolen tunnin päästä. Kiersin metsäpolun aika pikaista vauhtia. Ehdin myös vilkaisemaan luolaa. Olin odottanut kauniita maisemia kaupungin ylle, mutta harmikseni oli pilvistä. Toisaalta metsä vuoren päällä oli kuin sadusta, kun pilvet olivat niin matalalla.

Isabel de Torresin satumainen metsä
 

Cabarete oli pieni kaupunki taikka kylä muutaman tunnin päässä Puerto Platasta. Cabaretessa oli todella pitkä hiekkaranta, mistä suuren osan oli vallannut windsurfing-harjoittelijat. Kaupunki rakentui yhden tien varrelle, mistä lähti muutama sivukatu. Tutustuin tässä paikassa muutamaan italialaiseen, jotka asuivat siellä. He kutsuivat minut myös syömään iltaisin yhden heistä ravintolaan, minne joka ilta kokoontui joukko heidän italialaisia kavereitaan. Cabarete oli siis selvästi italialaisten suosiossa!

Cabaretesta sain hyvään hintaan huoneiston uima-altaalla ja söpöllä Princess-koiralla 26 eurolla/yö. Princess oli ihan huikea koira. Hän tervehti aina portilla ja tuli välillä moikkailemaan terassille. Hän myöskin rakasti rapsutuksia yllättäen. Kannattaa siis mennä The Hummingbird Cabarete -hotelliin moikkaamaan Prinsessaa.
 
Auringonlasku Cabareten rannalla


Toteutin tuolla rannalla viimein yhden haaveistani eli ratsastaa rannalla! Uusien italialaisten kavereideni ansiosta sain ratsastuksen edulliseen 15 dollarin hintaan. Kanssani tuli ratsastamaan vain yksi hevosten hoitajista, joka ei puhunut englantia. Siitä johtuen hän ei millään meinannut ymmärtää, että haluan mennä ihan rauhallisesti enkä koko aikaa laukata täysiä. Ratsastus rannalla ei siis ollut ihan niin satumaista kuin odotin. 
Kävin myös Cabareten luolissa. Mukaan oli pakko ottaa opas, ja kierroksen hinta oli noin 20 dollaria (ei saanut tinkiä). Sain oppaan aluksi vain itselleni. Hän kertoi paljon metsän kasveista ja raunioista, joita metsässä tuli vastaan. Tuolla alueella oli kuulemma harjoitettu black macigia ihan muutaman kymmentä vuotta sitten. Aika jännittävää. Luolia oli useampi ja niihin pääsi uimaan sekä hyppimään kalliolta luolan veteen. Oli kyllä hintansa arvoinen retki!

Las Terrenasiin matkustin aika pitkän matkan bussilla. Maisemat olivat aivan mahtavat. Tiet veivät korkealle vuorille, mistä näki merelle asti ja kotkat lentelivät bussin vieressä. Koko maa näytti vihreältä ylhäältä katsoessa.
Matkalla minulle nousi kuume, joten Las Terrenasissa vietetty aika meni aikalailla sairastaessa. Sain kumminkin jonkun verran kierreltyä paikkoja ja oli minulla yksi tervekin päivä siellä. Yövyin Casa Coco & Lilyssa, mikä sijaitsi aika kaukana keskustasta. Siitä johtuen lähdin seikkailemaan myös vastakkaiseen suuntaan tietä pitkin. Löysinkin sieltä muutaman ihanan rannan, missä sain olla ihan yksikseni joogaamassa ja lukemassa.
 

Las Terrenasin ranta kaupungin puolella

Santa Barbara de Samana oli ehdottomasti yksi lempparipaikoistani Dominikaanisessa tasavallassa. Kaupunki oli siisti ja aika rauhallinen. Kaupungista löytyi edullisesti ruokaa ja majoitusta. Veikkaan, että tästä kaupungista ja sen läheisyydestä olisi löytynyt touhuttavaa pidemmäksikin aikaa kuin muutamaksi päiväksi.

Luontopolku saaren läpi Samanan edustalla


Kävin Samanassa valasretkellä, ja näinkin muutaman valaan. Valaiden pomppiminen jäi kuitenkin näkemättä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen selkään ja pyrstöön. Niidenkin näkeminen oli jo hyvää tuuria. Valaiden jälkeen vene jatkoi matkaansa saarelle, mihin jotkut olivat ostaneet retken ja ruuan. Minä en ollut halunnut ostaa tuota osuutta, koska halusin vain nähdä valaita. Veneen kuljettaja kuitenkin ilmoitti, että nyt noustaan maihin, joten sain kaupan päälle saarireissun. Tapasin veneellä pari reppureissaajaa. Hengailimme saarella niin pitkään, että ilmeisesti missasimme oman veneemme. Onneksi pääsimme toisen veneen kyydissä takaisin kaupunkiin. Vietimme oikein hauskan päivän yhdessä, mutta he päättivät illalla jatkaa matkaa vesiputouksille El Limoniin, koska saivat sinne lähes ilmaiseksi kyydin ja asunnon. Tuokin oli mahdollista vain osaamalla espanjaa. Minullekin olisi ollut paikka, mutta päätin olla lähtemättä mukaan, koska olin seuraavana aamuna suuntaamassa kohti Santo Domingoa.

Santa Barbara de Samanan nätein katu
 

Santo Domingo oli myös yksi lemppareistani. Vietin aikani Zona Colonialilla. Täällä pääsin viimein hostelliin (joita ei kovin montaa Dominikaanisessa ole), missä sain paljon uusia tuttavia. Yllätyksekseni tuon hostellin olivat vallanneet suomalaiset! Hostellissa oli vapaaehtoistöissä kaksi suomalaista tyttöä, ja vieraana oli yksi suomalainen minun lisäkseni. Oli hauskaa tavata paljon muita reppureissaajia kaikkialta maailmasta.


Zona Colonial

Zona Colonial oli kaunista ja turistien valtaamaa aluetta. Ravintolat olivat siitä syystä hieman kalliimpia. Tuolta alueelta löytyi paljon historiallisia nähtävyyksiä. Itse vierailin kirkossa ja yhdessä museoista. Kävimme hostelliporukan kanssa viettämässä iltaa muutaman kerran. Kerran kävimme merengue -festivaaleilla ja yhtenä iltana lähiaukiolla, missä paikalliset olivat seuraamassa (muistaakseni) jalkapallo-ottelua ja juomassa olutta. Festivaalit olivat ilmaiset ja sinne piti jonottaa noin puoli tuntia. Porukkaa oli sisällä niin paljon, ettei melkein mahtunut liikkumaan. Vaikka välillä oli hieman ahdistavaa, oli silti mielenkiintoista päästä paikallisille festareille käymään.
Santo Domingosta jatkoin matkaani Boca Chicaan.

Olin Boca Chicassa juuri paikallisena vapaapäivänä, joten rannalla oli kunnon meiningit päällä. Löysin juuri ja juuri itselleni tilaa rannalta. Ilmeisestikin ihmiset tulevat Santo Domingosta sinne viettämään vapaitaan, koska matkaa on vain vajaa tunti. Ranta oli kaunis ja vehreä sekä vesi todella kirkasta. Tarkoituksenani oli sukeltaa Boca Chicassa, mutta olin edelleen flunssassa, joten en uskaltanut ottaa riskiä ilman kattavaa matkavakuutusta. Kävin kuitenkin snorklailemassa ja näin muutaman kalankin.


Biitsipäivä Boca Chicassa

 
 Sosuaan matkustin ehkä pisimmän bussimatkan tällä reissulla. Bussi meni Santo Domingon läpi, joten ruuhkassa meni tovi. Olin perillä pimeän tultua, joten metsästin itselleni mahdollisimman pian hotellin. Mopotaksi vei minut venäläisen naisen pyörittämän guest housen luokse. Kunto oli hyvinkin välttävä (katto vuosi aika reippaasti), mutta kelpasi minulle yhdeksi yöksi.
Sosua oli aika järkyttävä paikka. Ainakin budjettireissaajalle. Ehkä jossain hienossa resortissa olisi oikein mukavaa, mutta kaupunki itsessään oli mielestäni kamala. Hinnat olivat kalliimpia sekä illalla kadut olivat täynnä maksullisia naisia ja vanhoja turistimiehiä. Eikä kaupungissa sinänsä ollut mitään erikoisempaa nähtävää. Rantaa löytyi kuitenkin niin pystyi ottamaan rennosti viimeiset päivät. Lisäksi kävin päiväreissulla Puerto Platassa Isabel de Torres-vuorella, mistä kerroinkin Puerto Plata-osiossa.
Sosuassa oli kyllä hyvääkin, sillä sain maistaa parhaan shotin mitä olen koskaan maistanut! Viimeisenä iltana jenkkiporukka, joista osa asuu Dominikaanisessa, pyysi minua mukaan istumaan iltaa. Baari oli pieni, vain baaritiskin mittainen, hiljaisen kadun varrella. Vietimme siellä hauskaa iltaa aika myöhään baarimikon kanssa. Vähän erilainen meininki kuin Suomessa.
 

Jemmabiitsi Sosuassa

 
Fiilikset reissusta
 
Fiilikset olivat tosi sekaiset lennon varauksesta ehkä jopa toiseen reissupäivään saakka. Olin toisaalta ihan älyttömän innoissani reissusta, mutta samalla tuntui hieman surulliselta, kun paras reissukamu ei ollut mukana. Kärsin ensimmäistä kertaa myös jetlagista ja vielä niin pahasti etten pystynyt syömään ja taistelin hereillä klo 19 asti ensimmäisinä päivinä. Alku tuntui siis ymmärrettävästi hieman rankalta.

Muutaman viikon reissun aikana tutustuin ihan hirveän moneen uuteen ihmiseen. Paikalliset osasivat heikosti englantia, mutta yrittivät todella innokkaasti kommunikoida kanssani. Paljon yritin itsekin oppia puhumaan espanjaa ja loppu reissusta sainkin huomata, että alkeet alkoivat sujumaan. Ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä, avuliaita ja uteliaita. Yksi paikallinen vain käveli luokseni ja kysyi mihin olen menossa, neuvoi minulle reitin ja lähti pois. Näytin ilmeisesti hieman eksyneeltä tuona hetkenä.
Ihmiset, joita kohtasin matkallani, olivat muutenkin todella ihania, niin paikalliset kuin turistitkin. He auttoivat joka ikinen kerta, kun tarvitsin apua. Ei siis tarvitse pelätä yksin reissuun lähtemistä ainakaan sen vuoksi, että kukaan ei olisi auttamassa.
 
Jos matkustaa yksin nuorena naisena tuolle suunnalle kannattaa varautua "Hola beautiful! Do you wanna be my girlfriend?" -huuteluun. Viimeisinä päivinä tuo alkoi jo tympimään. Sitä sai nimittäin kuunnella joka päivä, paitsi silloin kun joku oli kanssani.
 
Kasvisruokavaliota hämmästeltiin ravintoloissa jonkin verran. Kala oli myös kasvis, ainakin erään ravintolan mielestä. Ei kannata siis olla ehdoton kasvissyöjä reissatessa, koska se voi aiheuttaa paljon vaivaa, ainakin Dominikaanisessa tasavallassa.
  


Dominikaaninen kasvisruoka-annos.
Annokseen kerättiin kaikki lihaton mitä oli saatavilla.
Vasemman puoleinen kippo on kalakastiketta.

 Aktiviteettien hinnat olivat päätä huimaavia verrattuna Kaakkois-Aasiaan. Hinnoista sai kuitenkin hieman tingittyä, mutta todella kovalla työllä. Tunnin ratsastus olisi maksanut tavallisesti vähintään puolet enemmän. Valasreissusta maksoin 35 dollaria tinkaamisen jälkeen. Normihinta olisi ilmeisestikin noin 60 dollaria Samanasta otettuna. Las Terrenasista lähtevä valasretki lähenteli 100 dollarin hintaa. Monia muitakin aktiviteetteja oli tarjolla, mutta aika kovilla hinnoilla omaan budjettiini. Ihan ymmärrettävää se kuitenkin on, sillä suurin osa Dominikaaniseen matkaavista turisteista lähtee huomattavasti suuremmalla budjetilla reissuun. Retkien hinnasta tinkaaminenkaan ei taida olla hirveän yleistä, ainakaan sen perusteella mitä itse näin.

Suomalainen tasa-arvoinen ajattelu ei ole tosiaan yltänyt ihan kaikkialle. Naiselle tarjotaan maailmalla näköjään huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tarjoamistilanteissa yritin jokainen kerta sanoa, että haluan itse maksaa. Sen ymmärtäminen vaihteli paljon ihmisten välillä. Jossain vaiheessa kieltäytyminen muuttuu myös epäkohteliaasti. Pitää osata huomioida kuka on tarjoamassa ja onko siinä tilanteessa parempi toimia millä tavalla. Yllätyin kovin siitä kuinka yleistä tarjoaminen muualla maailmassa tosiaan on.
 
 
Kaikki rannat eivät olleet paratiisirantoja
 
Rantoja löytyi moneen lähtöön. Ensimmäinen ajatus kaukokohteiden rannoista on paratiisimainen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa kuin niillä alueilla missä turistit käyvät. Tietenkin roskien määrä rannoilla riippuu vuoden ajasta ja merien virtauksista myös. Dominikaanisesta tasavallasta löytyi rantoja joka lähtöön. Siellä oli niin roskaisia, hiljaisia, kauniita, kirkas vetisiä kuin ruuhkaisiakin rantoja. Puerto Platan ranta (mistä on alla kuva) oli todella pysäyttävä. Kuvasta ei edes näe kuinka paha se oikeasti oli. Kävelin rannan päästä päähän ja joissain kohdin roskia oli niin paljon, että ne upottivat ainakin 10-20 senttiä eikä jalansijaa saanut läheltäkään.
 
Yksi Puerto Platan rannoista

Vaikka asummekin täällä älyttömän kaukana lämmöstä ja noista roskaisista rannoista, niin pitää meidänkin miettiä omaa käyttäytymistämme. Ehkä emme voi helposti vaikuttaa itse suoraan lämpimien merten ja rantojen hyvinvointiin Suomesta käsin, mutta voimme kuitenkin vaikuttaa muuten ympäristön hyvinvointiin. Helpoin tapa vaikuttaa itse on muuttaa ostokäyttäytymistään. Tarvitsetko todella uuden vaatteen kuukausittain tai jopa useammin? Et välttämättä, kun perehdyt kuinka vahingollista vaateteollisuus on luonnolle. Ruokakaupassa asioidessa saa myös tehtyä monet tärkeät vaikuttavat valinnat, niin pakkauksien, sertifikaattien kuin itse ruoka-aineiden valinnoissa.
Tällä minimaalisella ympäristöpohdinnalla (joka haluaisi riistäytyä käsistä) haluaisin, että jokainen vain miettisi edes vähän oman toimintansa seurauksia luonnon kannalta.
Ainakin WWF:n sivulta löytyy opastusta vastuullisempaan elämäntapaan, jos jotain kiinnostaa käydä kurkkaamassa.
 
 
Täydellinen ranta joogaamiseen ypöyksin, Las Terrenas


Reitti
 
Puerto Plata - Cabarete - Las Terrenas - Samana - Santo Domingo - Boca Chica - Sosua 
 

Bussi matkaa kertyi reilut 700 kilometriä. Karkeasti arvioiden bussimatkoihin saattoi mennä noin 35-40 euroa. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa hullulta, että käytin niinkin paljon aikaa vain itse matkustamiseen noin lyhyellä ajalla. Nautin kuitenkin bussi- ja automatkoista, sillä matkalla näki ihan huikeita maisemia ja soi karibialainen musiikki.
Olisin halunnut käydä vielä monissa muissakin paikoissa, mutta aika ei tosiaan riittänyt. Dominikaanisesta tasavallasta löytyisi paljon luontokohteita ja varmasti metsiä vaellettavaksi.



Bussimatkalla Cabarete - Las Terrenas

Budjetti

Yksin reissatessa sai helposti pidettyä kirjaa budjetista, joten pääsen kerrankin sellaisen kirjoittamaan tänne. Koska ensimmäisellä viikolla olin kipeä ja kärsin niin pahasta jetlagista, ettei ruoka maistunut, niin kirjaan erikseen viikkojen ruokakulut. Toisen viikon ruokakulut näyttävät todellisemman summan. Ruoka maksoi tosiaan 1- 4 €, mutta edullisia paikkoja sai todenteolla etsiä. Majoitus maksoi 10-30 €/yö. Lyhyet mopotaximatkat maksoivat 0,50-1 €. Vaihdoin maisemaa parin päivän välein, joten bussimatkoista kertyi huomattavasti kustannuksia. Ei kuitenkaan niin paljoa kuin voisi puolikkaan maan kiertämisestä kuvitella tulevan.

Budjetti kahdelle viikolle 573,50 € + Lennot 195 €

Ruoka 101,70 €
Ensimmäisellä viikolla 35,20 €
Toisella viikolla 58,90 €
Alkoholi 7,60 €

Asuminen 306,90 €

Matkat 64,40 €

Aktiviteetit 76,40 €
Luontoretki 18 €
Valasretki 32,20 €
Snorklaus 4,80 €
Teleferico 7 €
Ratsastus 14 €
Museo (opiskelija-ale) 0,40 €

Ostokset 24,10 €
Postikortit 4,80 €
Tuliainen 10 €
Lääkkeet 6,50 €
Muuta tarpeellista 2,80 €


 

Siinä oli tiivistetysti minun ensimmäinen matkani Karibialle. Matkassa oli ylä- ja alamäkiä, mutta alamäetkin tavallaan olivat hyväksi. Yksin matkustaminen tuntui aluksi rankalta, mutta loppuajasta huomasin, että olisi siellä voinut olla pidempääkin, jos ei olisi ollut ketään kotona odottamassa. Voin vain suositella lähtemään yksin matkaan, ainakin kerran elämässä.
 Jessica

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Berliini 13.-16.1.2017

Berliner Dom
Sen verran pitkä aika oli taas päässyt kulumaan viime reissusta, joten oli aika ottaa pieni breikki arjesta. Marraskuussa varasin meille lennot ja hotellin Berliiniin Markon synttäreiden kunniaksi. Aika meni perinteiseen tapaansa hirveää vauhtia, joten pian olikin jo lähtöpäivä.

Lähtö oli 13. perjantai, joten lennot sai ehkä tästä syystä hieman edullisemmin. 
Yksi Berliinin kauniista kaduista
Ostimme lentokentältä Berlin-kortit, joilla saa matkustaa rajoittamattomasti tietyn ajan sekä saa alennuksia nähtävyyksistä. Olimme niin ajoissa matkalla bussissa kohti Berliinin keskustaa, etteivät mitkään liikkeet ja kuppilat
olleet edes vielä auenneet. Aloitimme päivämme ainoasta auki olleesta ja
kohtuu hintaisesta keskustan ravintolasta eli McDonaldsista. Vähän tylsää, mutta taas kerran (niin kuin Aasiassa) mäkkäri oli siistimpi ja hienommassa liiketilassa kuin Suomessa. Aamupalan jälkeen lähdimme seikkailemaan ympäri lähialueita. Onneksi matkatavaramme mahtuivat kätevästi yhteen 30 litran rinkkaan, joten ei haitannut vaikka saimme hotellihuoneemme käyttöön vasta klo 14 jälkeen. Muutamassa tunnissa ehdimme nähdä jo yllättävän paljon. Pieni tihkusadekaan ei lannistanut reissutunnelmaa!



Hotskun ikkunanäkymä


Yövyimme Acama hotel & hostel Krezbergissa, joka yllättäen sijaitsi Kreuzbergin alueella. Hintaa yhdelle yölle, isossa siistissä huoneessa jokinäköalalla, tuli noin 30 euroa. Wifi sekä kahvia ja teetä oli saatavilla koko päivän. Acaman sijainti oli mielestäni hyvä, sillä metro oli vieressä sekä lähettyviltä löytyi aamupalakahvila ja useampia ravintoloita. Kävelimme aika paljon ja Kreuzbergistä oli ihan mukavat reitit eri nähtävyyksille.

Reissullamme tutustuimme vain osaan Berliinin nähtävyyksistä. Emme halunneet ottaa stressiä ja juosta täysiä nähtävyyksien väliä, sillä pääseehän tuonne uudelleenkin tulevaisuudessa.

Vierailimme Berliner Domissa, mikä oli kaunis ja paras juttu siellä oli ehdottomasti "terassi", mistä näki Berliinin ylle.




Berliner Dom
Kävimme myös yhdessä museosaaren museoista. Arvuuttelimme yhden ja monen museon lipun oston välillä. Onneksi otimme vain yhden museon lipun, sillä ainakin Neues museum oli ihan valtava! Kiersimme museota monta tuntia, ja tämän jälkeen oli saanut ihan tarpeekseen museoista sille reissulle.

Checkpoint Charlie oli aika nopeasti nähty meidän kohdallamme. Tuo pieni checkpoint-rakennus oli teitten välissä, ja lähettyviltä löytyi hieman tietoa checkpointista ja Berliinin muurista. Nämä olivat ihan maksuttomia nähtävyyksiä. Maksusta olisi päässyt sisätiloissa oleviin infoihin käsiksi.

Matkalla Checkpoint Charlielle


Kun menet East Side Galleryyn kannattaa varautua siihen, ettei se ole mikään ihan lyhyt nähtävyys. Ainakin meistä tuntui, että sen vierustaa sai kävellä aika pitkään, yhden tai pari kilometriä. Se saattoi toki johtua kylmästä ilmastakin. Tammikuussakin siellä oli paljon porukkaa, joten voin vain kuvitella mitä se on kesäaikaan. Tämäkin nähtävyys oli maksuton, mikä sopii budjettimatkalaiselle hyvin.


Berlin Zoo
Päänähtävyytenä meillä oli Berlin Zoo. Olimme jo pitkään halunneet päästä käymään Euroopan suurimmassa eläintarhassa. Eläintarhat ovat eettiseltä kannalta ajateltuja usein arveluttavia, mutta Berliinin eläintarha näytti meidän mielestämme ihan mukavalta. Joillain eläimillä oli kyllä aika pienen näköiset tilat, mutta nekin pääsivät ilmeisesti kesäisin isompaan aitaukseen (ainakin osa). Berlin Zoo:ssa oli siisti yöeläinten alue, mikä oli aika tunnelmallinen. Kotieläinalue oli myös ihana, koska pääsi vuohien sekaan hengailemaan ja syöttämään niitä. Eläintarhan yhteydessä oli myös usean kerroksen akvaario. Siellä  oli aika mukava lämmitellä. Muutenkin eläintarha oli suunniteltu hyvin myös sadepäivän varalle. Isolle alueelle oli ripoteltu sopivin välimatkoin sisätiloja, missä oli sitten eksoottisempia eläimiä.

Berliinin yöelämään tutustuimme yhtenä yönä. Halusimme tietenkin käydä Berliinin tunnetuimmalla klubilla, Berghainissa. Aloitetaan kuitenkin ihan illan alusta eli illallisesta. Kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa. Annokset olivat herkulliset ja hinnaltaan vain noin 6 euroa. Juomatkin sai edullisesti, niin kuin Saksassa kuuluukin. Harmikseni en muista enää ravintolan nimeä, mutta se oli oikein mukava paikka.

Illallisen jälkeen lähdimme etsimään jotain pientä kuppilaa. Löysimmekin vähän matkan päästä sellaisen. Hieman yllätyksenä tuli se, että Saksassa saa vielä polttaa tupakkaa ravintolan sisällä. Baarimikko joi edessämme kaljaa ja poltti tupakkaa samalla, kun kaatoi oluita tuoppeihin. Vähän eri meininki kuin Suomessa! Se kuppila oli selkeästi suosittu, sillä se oli aivan täynnä. Sen jälkeen kävimme vielä aika jemmassa olleessa reggaebaarissa, missä olimme ainoat asiakkaat. Paikkaa pitivät afrikkalaiset miehet (en nyt muista mistä maista he olivat), joiden kanssa jutustelimme. Kuulimme paljon niin Saksasta kuin heidän kotimaistaan Afrikassa. Reggaebaarista lähdimme hotellin kautta Berghainiin. Sinne ei ihan niin helpolla löytänytkään. Klubi sijaitsi tosi hämyisällä alueella. Onneksi vastaan tuli koiran ulkoiluttaja, joka neuvoi meidät oikeaan, täysin vastakkaiseen, suuntaan.

Löysimme viimein Berghainin ja olimme ovella jossain klo 2:00-5:00 välillä. Enää en muista tarkasti, kun aikaa on kulunut jo puoli vuotta. Tuo oli kuitenkin todella aikainen aika mennä baariin, sillä Saksassa (ainakin Berliinissä) ihmiset menevät clubille vasta kuudelta aamulla.


Tämä kuva ei ole läheltäkään Berghainia.
"Door Policy: Bouncers are strict; the chances you won’t get in are considerable. Here are some hints for you: Do not go in big groups, do not wear your best clothes, do not laugh out loud or have too much fun in the queue – they simply don’t like that. Be as discrete as you can and make sure you know what you are getting into. Oh, and don’t dare to take your phone out of your pocket."  - http://berlinclubs.com/


Näitä ohjeita noudattaen yritimme päästä sisään. Jonoa ei ollut siihen aikaan paljoa. Viimein tuli meidän vuoromme päästä sisään, jolloin enempiä miettimättä portsari käännytti meidät pois. Emme toki olleet ainoita joita ei sisälle haluttu. Seurailimme tilannetta, että näkisimme ketkä oikein pääsevät sisään. Sisään päässeiden perusteella meidän olisi pitänyt olla noin 30- vuotiaita, pukeutua kokonaan mustaan ja olla saksalaisia. 


Legendaarinen Curry36
Yritimme vielä uudelleen sisään yhtä huonolla menestyksellä. Jatkoimme matkaamme ja pyysimme vastaan tulevilta apua, mistä löytäisimme toisen clubin. Seurasimme ohjeita ja päädyimme toisen clubin luokse minne emme todellakaan alkaneet yrittämään sisään. Jonoa oli varmaa 300 metriä kello kuudelta aamulla! Luovutimme ja lähdimme suuntaamaan hotellillemme. Aika pitkän seikkailun jälkeen löysimme junan/metron, millä pääsimme hotskulle. Juna-asemalta ostimme yöpalaksi currywurstit ranskalaisilla, mikä oli kamala virhe, koska makkarat olivat varmaan rullailleet koko yön siinä parilalla. Omalta osalta makkarat jäi syömättä, mutta currykastike oli ihan jees. Testasimme kuitenkin toisena päivänä uudet currywurstit aidosta ja alkuperäisestä Curry36:sta. Sieltä saikin huomattavasti paremmat wurstit.

Berliinissä pystyy reissaamaan pienelläkin budjetilla. Ruuat maksoivat 3-6 euroa, jos jaksoi metsästää edullista paikkaa. Bisse oli halvempaa kuin vesi. Siistin hotskun sai tosiaan edullisesti kuten alussa mainitsinkin sekä useat nähtävyydet ja tekemiset olivat ilmaisia, tai niistä sai opiskelijakortilla hyviä alennuksia.

Kebab-ravintoloita löytyy lähes joka kulman takaa. Minäkin söin elämäni ensimmäisen rullakebabin bissen kanssa! Wurstejakin saa aika monesta kioskista. Tietenkin löytyy myös monia erilaisia ravintoloita, mutta edellä mainitsemani olivat näkyvimmät. Saksassa on aika lihapainotteinen ruokakulttuuri, mutta kyllä kasvisruokaakin on saatavilla. Vielä mainitsemisen arvoinen asia ruuista on berliinin munkki! Jos semmoisen haluat Berliinissä syödä, niin huomioi, ettei se kanna samaa nimeä kuin Suomessa. Väriltään, ainakin meidän, munkki oli valkoinen. Fazerin vaaleanpunainen berliinin munkki vei kuitenkin voiton alkuperäiseltä.

Berliinissä oli myös valtavan paljon puistoja. Voin vain kuvitella kuinka ihania paikkoja ne olisivat kesällä. Tammikuussa niistä ei niin hirveästi ollut iloa. Berliiniinkin pitää vielä jonain päivänä palata, mieluummin kesäaikaan, sillä sielläkin on vielä paljon nähtävää. Varsinkin nuo puistot jäivät kiehtomaan!