BALI, Sanur

Sanur oli 1000000 x kivempi kuin Kuta. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, siellä ei ollut paljoa turisteja. Rannalla oli paljon tilaa, ja viihtyvyyteen oltiin panostettu tekemällä jopa hengailupaikkoja. Harvinaista täällä päin...

Sanurissa oli kiva night market, missä kävimme syömässä. Siellä oli paikallinen hintataso ja tarjolla oli indonesialaista ruokaa. Ihan mukavaa! 

Toisena päivänä meidän piti mennä mangrove metsään luontopolulle, joten vuokrasimme skootterin. Päämäärää ei ikinä löytynyt. Päädyimme ajamaan Nusa Duaan. Matkalla poliisikin pysäytty ensimmäisen kerran... Siitä sitten kotona enemmän hehheh. Nusa Dua oli selvästi vähän rikkaammille turisteille, koska koko alue oli tehty kauniiksi! Pieneltä alueelta löytyi kolme rantaa eri suuntiin. Lisäksi siellä oli viihtyisä ostoskeskus hyvillä tarjouksilla! 

Seuraava päivä oli biitsipäivä...

Niin kuin sitä seuraavakin, joka oli Vappu aatto. Fiilistelimme hieman Vappua, mutta munkkeja ei löytynyt. 

Sitten tultiinkin Kutalle hakemaan Markon puku, joka oli valmis! Ja hieno! 

Meiltä myös varastettiin tänään ensimmäisen kerran. Mentiin vaihtamaan Malesian ringgitit rupioihin. Mentiin tietenkin siihen, missä oli paras kurssi. Rahanvaihtaja laski rahat pöydällä edessämme ja ilmeisesti tiputti osan pöydän alle kun pisti rahat kasaan ja antoi meille. Huomattiin se vasta hotellilla parin tunnin päästä. Mieitittiin kovin että olisiko siinä voinut kadota osa rahoista, ja lopulta päädyttiin vastaukseen kyllä. He olivat ottaneet jopa 25 % vaihtamistamme rahoista. Niinpä lähdimme takaisin rahan vaihtopisteelle. Kun pääsimme sinne ja sanoimme että haluamme rahamme, he vain totesivat hymyillen "Niin se oli 150 000 rp". Siinä sitten vaatisimme koko summaa kun he yrittivät tinkiä hymyillen, ihan kuin se olisi ollut hauskaa. Lopulta saimme koko summan, mutta oli yllättävän törkeää. Emme olisi ikinä uskoneet, että kun menemme takaisin he myöntävät hymyillen varastaneensa. Huhhuh! 

Tästä postauksesta tuli vähän luuseri. Alkaa kirjoitusinto hiipumaan, mutta ei voi paria päivää ennen lopettaa. Huomenna lähtee lento Bangkokiin. Eli byebye Indonesia!

BALI; Kuta, Lovina & Amed

Kirjoitettu 27.4. 

Olemme olleet Balilla nyt puoli toista viikkoa. Koko ajan on ollut tosi sateista, mutta onneksi ollaan nähty aurinkoa jo enemmän kuin tarpeeksi. 

Aluksi oli pakko mennä Kutalle testaamaan Markon teettämää pukua. No onneksi menimme ajoissa, koska kangas oli loppunut ja Markon piti valita uusi tilalle. Sitten taas uudelleen jännittelemään lopputulosta. Muuten päivässä ei ollut mitään ihmeellistä. Varasimme shuttlebussi kyydin Lovinaan seuraavalle päivälle. 

Lähdimme matkaan yhdeksältä. Onneksi oli satanut aamulla, niin ilma tuntui vähän viileämmältä ilmastoimattomassa minibussissa. Kun tulimme Lovinaan, annoimme kuskin viedä meidät ystävänsä guesthouseen. Saimme aamiaisen, ison ja siistin huoneen ja uima-altaan 225 000 rupialla (16€). Myöhemmin selvisi, että sekin oli liikaa. 

Oli ehkä virhe antaa kuskin jättää meidät sinne, koska olimme vielä noin 3-5 km päässä Lovinan "keskustasta" mikä olisi ollut viihtysämpää aluetta. Hotellimme sijaitsi Anturissa. Lovina on pitkä ranta, johon sisällytetään kaikki sen varrella olevat kylät. Jos halusimme keskustaan, piti kävellä vilkkaan tien reunaa pitkin. Lovinassa hengailimme vain hotellilla ja altaalla. Kävimme myös "oikeassa" Lovinassa. Vuokrasimme skootterin päiväksi ja kävimme katsomassa Benugulissa tunnettua temppeliä. Sen kuva löytyy 100 000 rupian setelistä. Temppelialue oli tosi kiva, kaunis, puistomainen ja kraatterijärven rannalla. 

Tietenkin tänä päivänä satoi, koska meillä oli käytössä skootteri. Joten ajelu jäi vähemmälle, mutta näimme sen minkä halusimmekin. 

Viimeisenä aamuna piti herätä puoli kuudelta, koska menimme delfiiniretkelle! Lovina on tunnettu nimenomaan delfiineistä. Menimme veneen kanssa kauemmas rannasta (niinkuin  30 muutaki venettä) ja sitten seurasimme missä näkyi milloinkin delfiinejä. Niitä oli oikeasti tosi paljon. Ne pomppivat aina noin 20 delfiinin jengeinä ja näimme niitä yhteensä varmaan 100. Harmiksi ne pomppivat ihan matalalla, eikä suostuneet tekemään meille temppuja. ;) 

Palasimme rantaan ja aamiaisen jälkeen lähdimme taas shuttle bussilla Amediin.

Amedissa satoi ja ukkosti, joka päivä. Siellä oli enemmän ravintoloita ja muutenkin oli mukavempi kävellä tiellä (rauhallisempi) kuin Lovinassa, mutta sadepäivälle sieltä ei löytynyt tekemistä. Niimpä vietimme päivät pääasiassa lukemalla ja syömällä.

Amedissa oli niin vähän ihmisiä, ettemme päässeet shuttlebussilla Sanuriin, (missä olemme nyt) joten meidän piti ottaa yksityiskyyti. Onneksi pääsimme paikallisen pariskunnan kyydissä Sanuriin, koska he olivat menossa Denpasariin. Maksoimme tuosta 250 000, yleensä yksityisautomatkojen hinnat ovat 400 000.  

Nyt olemme siis Sanurissa ja siitä tulee ihan oma postauksensa. Enään viikko niin ollaan kotona! Hullua miten aika menee yhtäkkiä niin nopeasti!

West Flores Roadtrip

Saavuttiin veneretkeltä neljän aikoihin Labuan Bajon satamaan, Floreksen saarelle. Etsimme hotellin ja menimme syömään illallista. Löysimme ihanan italiaisen ravintolan, La Cusinan, missä oli hyvää ruokaa ja kaunis näköala.

Seuraavana päivänä pohtisimme, mitä tekisimme tällä saarella. Kartalla näkyi monia paikkoja, eikä niistä ollut hirveästi tietoa... Päädyimme roadtrippiin! Vuokrasimme skootterin seuraaviksi viideksi päiväksi. 

Päivällä menimme etsimään rantaa, kartta näytti siltä että merenvierustaa menisi hyvä polku. No polku loppui ja kiipeilimme noin 1 km rantakivikossa ja mangrovepuiden suojissa. Lopulta löysimme rannan, joka ei tainnut olla se oikea ranta, josta meille kerrottiin, mutta se ei haitannut. Palasimme mieluusti takaisin tietä pitkin. Kävimme matkalla lounalla, jossain vähän hienommassa paikassa. 

Illalla menimme "kalatorille". Paikalliset myivät siellä warungeista eri kaloja. Warung on ruokakärry, mutta sitä näkee ihan ravintoloidenkin nimissä. Söimme grillattua kalmaria ja jotain isoa hyvää kalaa. Nam nam! 

ROADTRIP ALKAA:

Aamulla ennen kuin lähdimme matkaan hellimme hotellimme koiranpentuja! Yhden voisi ottaa mukaan Suomeen <3

Sitten lähdettiin! Otettiin määränpääksi tälle päivälle Ruteng. Ensimmäisen pysähdyksen ja virheen teimme, kun menimme katsomaan vesiputousta. Ensin piti mennä pikkukylään pikkutietä 4 km, joka oli tosi huonossa kunnossa. Kun oltiin perillä saatiin tietää, että sinne on 2 km trekki, ja voitaisiin kuulemma mennä sen sandaaleissakin. Lisäksi meidän pitäisi ottaa opas mukaan. Mietiskeltiin jonkun aikaan ja oltiin kahden vaiheilla, mutta kun sinne on vain 2 km niin äkkiähän se menee. Päätettiin lähteä, mutta äkkiä se ei mennyt. En tiedä kuinka pitkä aika käveltiin menosuuntaan, mutta pidempään kuin 2 km. Metsäpolku oli ehkä huonoin mistään mitä trekkejä ollaan tehty. Tosi mutainen ja liukas. Tietenkin näitten paikallisten mielestä voi mennä missä kengissä vain, koska he itse menevät avojaloin. Pääsimme metsävaiheen ohi ja olimme nyt kalliolla/ isoilla kivillä. Kuulimme jo viimein vesiputouksen. Allamme meni joki, ja meidän piti hypätä aika pitkän näköinen matka kiveltä toiselle ja sitten oli vielä toinen missä lähtö ja loppupiste oli veden alla 20 cm ja virtaus oli kova. Oli kamalaa, mutta selvittiin. Viimein päästiin putoukselle pienen ylämäen jälkeen. Vesiputous oli kyllä hieno! 

Kun lähdimme takaisin ylitimme joen menemällä sen läpi. Opas ilmeisesti huomasi, ettei olla yhtä ketteriä kuin indonesialaiset. Oltiin puolessa välissä kahlaamassa niin alkoi satamaan. Onneksi joen toisella puolella oli katos missä odottelimme varmaan 40 minuuttia. Lähdimme kun sade loppui, mutta sehän alkoi uudelleen. Kastuimme ihan kokonaan. Eikä sillä ollut niin väliä, mutta selässä meill oli reput missä olisi meidän ainoat tavarat roadtripin ajaksi. Takas tulo matkan mittasimme puhelimella ja se oli 4,5 km eli vähän heitti tuosta heidän kertomasta matkasta. Pääsimme kylään ja opas kutsui meidät kahville odottamaan sadetta hänen kotiinsa. Oli mukava päästä paikalliseen kotiin, mutta kommunikoiti oli vähän haasteellista, koska he eivät puhuneet sanaakaan englantia ja me tiedämme vain ruokasanoja. Sadeloppui ja lähdimme kävelemään kylän toiseen reunaan skootterillemme. Alkoi taas satamaan. Sitten odottelimme jälleen katoksessa. Emme tietenkään muistaneet ottaa sadeviittoja mukaan. Sade loppui jälleen ja pääsimme ajamaan märkinä kohti Rutengia. Oli kamala nälkä ja yritimme katsella matkalla jotain ravintolaa, mutta kylissä ei näkynyt mitään. Näimme yhden bakso-vaunun, mutta ei kiitos baksoa. Se on vähän niinkuin lihapullakeittoa, mutta pystyt tuntemaan niissä palleroissa pienet luunpalat jne. Noin tunnin päästä tulimme isompaan kylään ja saimme ruokaa! Ostimme myös ne sadeviitat! Matka jatkui ja tunnin päästä alkoi taas satamaan. Ja satoi kovaa ja pitkään. Sitten alkoi hämärtyä, kun aurinkolaski ja aina vaan satoi. Kun oli kunnolla pimeää sadeloppui. Siitäkin vaiheesta oli vielä matkaa perille. Kun vihdoin ja viimein pääsimme Rutengiin, emme nähneet missään hotellia. Onneksi joku poika näytti meille tien hotellille! Hotellin ekonomi huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa. Se oli ihan ok, mutta meillä ei ollut edes käytettävissä jaettavaa suihkua. Olimme kyllä saaneet päivän aikana ihan hyvän suihkun niin se ei haitannut. Aika kamala alku roadtripille...

Onneksi tulevat päivät menivät paremmin, koska kuulimme että sade tulee aina iltapäivällä jos tulee. 

Seuraavana päivänä lähdimme heti aamusta ajamaan. Pysähdyimme lounaalle Borongissa. Siellä ei näyttänyt oikein olevan mitään nähtävää. Borongista lähdimme kohti Bajawaa, mihin kesti ajaa noin 2 tuntia. Bajawassa etsimme ensin hotellia ja kiersimme lähes kaikki parasta etsien. Lopulta se löytyikin! Kaupungin tiet menivät jotenkin tosi sokkeloisesti, että aluksi ajoi vahingossa parikin kertaa samaan paikkaan. Kun hotelli löytyi lähdimme kävelylle kaupunkiin, jonka jälkeen hengailimme hotellilla. 

Kolmantena päivänä menimme katsomaan Traditional Village Benaa. Alla kuvia Benasta.

Neljäntenä päivänä lähdimme ajamaan Rutengiin takaisin. Paluu matka tuntui taas huomattavasti lyhyemmältä. Tällä kertaa ehtisimme Rutengiin ennen lounasta, ja sadekin alkoi vasta kun olimme päässeet kaupunkiin. Jes! Etsimme hotellin Rutengin suuresta kolmen hotellin valikoimasta. Valitsimme hyvin, sillä hotellin omistaja kutsui meidät illaksi hänen serkkunsa juhliin! Koko hotelli siis kutsuttiin, ja vieraat jaettiin hänen kolmen eri sukulaisperheen luokse. Juhlat järjestettiin, koska (katolisen) perheen 8-vuotias poika oli saanut nauttia ensimmäisen ehtoollisensa. Menimme juhliin kahden ranskalaisen ja yhden jenkin kanssa. Saimme illallista, jonka jälkeen paikalliset vaativat meitä laulamaan karaokea... Sanoimme monta kertaa ei, mutta lopulta oli vain pakko suostua. No hauskaahan se oli. Sitten tanssittiin ihan hirveän paljon aina jonkun säestäessä laulullaan tai soitollaan. Kuvia otettiin myös ihan hirveä määrä. He siis ottivat meistä; eksoottisista länsimaalaisista ja uusista ystävistä. (Tällä reissulla on monta kertaa tultu kyselemään yhteiskuvaa. Useimmiten muslimitytöt, mutta myös muut. Mitään tietoa ei ole mihin ne kuvat päätyvät, mutta joka kerta kuvan saaja on onneissaan.) 

Ilta oli hauska ja välillä vähän ahdistavakin. Kun täällä ei ole tapana antaa mitään omaa tilaa taikka välittää siitä haluaako tanssia tai laulaa. :D 

Seuraavana aamuna lähdettiin ajamaan viimeistä päivää eli kohti Labuan Bajoa. Selvittiin ilman sadetta ! Oltiin jo ajoissa 3-4 tunnin päästä lähdöstä perillä. Peput niin puuduksissa ajamisesta, että luovutettiin skootteri saman tien. 

Länsi-Flores oli kokonaan maaseutua. Näissä "isoissa" kaupungeissa, joissa kävimme oli lehmiä ja lähes joka toisessa pihassa. Ravintoloitakaan (edes warungeja) ei löytynyt muualta kuin näistä kaupungeista joiden välillä on 2-3 tunnin matka. Floreksella menee vain yksi tie, joka menee saaren halki. Siitä lähtee pieniä teitä, joita ei välttämättä kannata lähteä ajamaan. Päätie oli oikein hyvässä kunnossa! Yllättävää. Kilometrejä matkalle tuli reilu 530 kilometriä. Roadtrip oli hauska ja näki aika hyvin Floresta. 

Vietimme vielä kaksi päivää Floreksella. Toisena päivistä menimme sukeltamaan Komodon luonnonpuistoon. Meille kehuttiin, että tämä olisi parempi kuin Sipadan...Ei ollut. Mutta hienoa oli silti! Sipadania ei varmaan voi voittaa mikään. Näimme myös uusia juttuja eli rauskuja ja joitain pikkuisia otuksia. Menimme sukelluksille Mantarhei sukelluskoulun kautta. Ehdottomasti paras näistä kolmesta, missä olemme ollut tämän reissun aikana. Kaikki tehtiin meille valmiiksi. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin pukea märkäpuku ja sukeltaa. Yleensä olemme joutuneet raahaamaan kamat veneeseen ja asentamaan ne toisiinsa jokaisen sukelluksen välissä. Sitten vielä sukellusten jälkeen raahata takaisin ja pestä. Nyt ei yhtään mitään! Lisäksi saimme veneellä hyvän lounaan..lihapullia! Ja vene oli oikein viihtyisä! Mahtava päivä! 

 

Seuraavana päivänä lennettiin Balille!