Annapurna Base Camp Trek

Olimme Annapurnan Base Camp Trekillä (ABC) kahdeksan päivää. Teimme vaelluksen omatoimisesti ilman kantajia tai opasta. Vaellusvaatteet ja -kengät olivat tietenkin kotona, koska emme suunnitelleet Nepaliin matkustamista. Samoin lämpimät vaatteet. 

Ostimme Kathmandusta ja Pokharasta lämpimämpiä vaatteita sekä trekkihousut. Kenkinä meillä oli molemmilla matalimmat lenkkarit mitä voi löytää, Nike Freet. Nämä osoittautuivat kuitenkin oikein toimiviksi. 

Reitti on niin selkeä, ettei oikeasti tarvitsisi edes karttaa. Pari kertaa vastaan tuli outoja tienhaaraumia ilman kylttejä, mutta jälkeenpäin pystyi toteamaan, että ne tulivat samaan paikkaan. Matkalla ei tarvinnut vaelluskenkiä, koska lähes koko matka oli kuivaa tai rappusia. Vaelluskengät olisivat olleet tarpeen vasta Deuralista ABC:lle. 

MBC:ltä ABC:lle puimme kenkien sisään varuilta muovipussit, jottei lumikastaisi sukkia. Illalla saimme kuitenkin todeta, että sukat pussien päällä olivat aivan kuivat, vaikka olimme kävelleet lumessa ja loskassa. Lenkkarit olivat myös paremmat muuhun matkaan, koska matkalla oli paljon kivillä päälystettyjä rappuja sekä mutaisissa kohdissa oli kivi polkuja. Pienemmillä kengillä oli helpompi mennä tälläisessä maastossa kuin kömpelöillä trekkikengillä. Kantajaa emme halunneet ottaa, mutta eivät meidän kantamuksetkaan olleet isot, koska telttaa ei tarvita ja ruokaa saa matkalla. 

Tämä kartta ei näytä ihan realistisesti matkan pituuksia eikä jokaista kylää, mutta korkeuserot ja reitti näkyvät.

Meidän reittimme oli seuraava: 

1.päivä: Phedi - Pothana (Dhampuksen jälkeen)

2.päivä: Pothana - New Bridge (Landrukin jälkeen)

3.päivä: New Bridge - Chhomrong

4.päivä: Chhomrong - Doban (Dovan)

5.päivä: Doban- Machhapuchere Base Camp (MBC) 

6.päivä: MBC - ABC - Himalaya (ei näy kartassa, mutta on Deuralin ja Dobanin välissä) 

7.päivä: Himalaya - Chhomrong

8.päivä: Chhomrong - Kimche (Ghangrukin ala puolella)

Matka taittui siis kylältä kylälle, ja aina sai nukkua majatalossa. Lämmityksiä ei ollut saatavilla, eli sisällä oli yhtälämmin kuin ulkonakin. Öisin siis 10-0 astetta, paitsi MBC:llä oli pakkasta. Välimatkat kylillä olivat 1-2 tuntia. Päivässä matkasimme yleensä kolmen kylän välin.

Jos trekin haluaa tehdä lyhyemmässä ajassa, voi aloittaa ja lopettaa Gandrukista (Ghangruk). Nimet ovat vähän eritavalla, joka paikassa. Ilmeisesti jossain lausumisen ja jossain kirjoittamismuodon mukaan. Vuoristotaudin vaaran vuoksi en menesi ylöspäin liian nopeasti, mutta turvallisesti pitäisi päästä ainakin kuudessa päivässä.

Vaellus oli aivan huikea kokemus, ja innosti lähtemään muihinkin vuoristoihin! Ehkä seuraavaksi Alpeille ;)

Tässä vähän kuvia matkan varrelta.

 

Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen näkymät olivat tälläiset. 

Ensimmäisenä päivänä kävelimme kauniin maaseudun sekä metsän lävitse.

Ehdottomasti paras guesthouse oli Annapurna Guesthouse ensimmäisenä yönä Pothanassa. Lämmittelimme illalla kamiinan ääressä ja olimme onnellisia, että ostimme villasukat matkalle.

Tämän jälkeen ei kamiinoita tai muita lämmittimiäkään näkynyt. 

Matkalla New Bridgeen tokana päivänä.

Majatalojen huoneet olivat usein tämän näköisiä. Vessa oli aina erikseen, ja monesti se oli aasialainen reikälattiassa-vessa. Huoneet maksoivat kuitenkin aina vain 2,5€, mutta sillä ehdolla että söit myös illallisen ja aamiaisen siellä.

New Bridgestä matkasimme Chhomrongiin. Matkalla kävimme Jihnun kuumilla lähteillä! Ne olivat ihanan rentouttavat! Altaita oli neljä eri lämpöistä, ja kylmin niistä näkyy kuvassa.

Nepalilaisten lempiruoka Dahlbat.

Chhomrongissa herätessämme hämmästyimme kuinka lähellä olimme jo vuoria.

Vakio aamupala: kaurapuuro ja inkivääritee. Reitille oli määritelty jokaiseen ravintolaan pakolliset annokset. Valittavana oli niin pizzaa, pastaa, riisiä, nuudelia kuin spring rollejakin.

Himalayan-kylä näkyy myös kuvan alareunassa.

Kaikki lumikuvat ovat Annapurnan Base Campista. Edeltävänä iltana kävelimme MBC:lle eli Fish Tailin Bace Campiin. Matkalla satoi lunta aika paljonkin. Paikka jäi ikuistamatta kännykälle, kun halusimme pian lämpimämpään ja pois sateesta. 

Aamulla, kun heräsimme ja lähdimme ABC:lle ilma oli täydellinen, ei sadetta ja pieni pakkanen. Meillä kävi ihan älytön tuuri, kun perillä oli todella kirkas ilma. Hengailimme ja nautimme paikan kauneudesta, kunnes oli aika lähteä takaisin. Halusimme päästä mahdollisimman matalalle yöksi, jotta olisi edes vähän lämpimämpi. Matka olikin haasteellisempi alas kuin ylös. Lumi suli auringon paistaessa loskaksi, ja alta paljastui liukasta savea. Tässä vaiheessa vaellussauvoista olisi ollut hyötyä! Pääsimme kuitenkin lumialueelta pois vain yhdellä kaatumisella! 

Takaisin päin!

Matkaan alas meni kolme päivää ja kaksi yötä. Kuulimme Chhomrongissa, että Gandrukista saa bussin. Viimeisen päivän menimme täyttä vauhtia, jotta ehtisimme viimeiseen klo 13:30 bussiin. Vielä kovempaa sai mennä, kun Gandrukissa ei näkynytkään bussiasemaa, vaan se olikin tunnin päässä seuraavassa kylässä Kimchessä. Ehtisimme bussiin kuitenkin jo paria kymmentä minuuttia ennen lähtöä!

Kohti sivistystä! 

Malesia 5.2.-21.2.2016

Vietnamista lensimme AirAsialla Kuala Lumpuriin. Lento maksoi kiinalaisen uudenvuoden aikaan 70€. Voi olla, että muina aikoina saisi edullisemminkin. 

Kun pääsimme takaisin tuttuun Malesiaan, päätimme ottaa ihan rennosti, koska Vietnamissa oli saanut mennä hetken ihan täyttä vauhtia. Hengailimme siis muutamat päivät Kuala Lumpurissa, minkä jälkeen jatkoimme bussilla matkaa Melakaan. 

Kävimme myös Batu Cave-nimisellä luolatemppelillä! Se oli hienon näköinen ja sinne piti kavuta korkeat portaat. Harmi, ettei tullut kuvattua kännykällä tätä enempää. Kotona näkee sitten kamerakuvat.

Melakaan kestää mennä bussilla noin 2 tuntia. Se tuntui ihan tajuttoman nopealta Vietnamissa vietettyjen bussimatkojen jälkeen. Matka maksoi noin 3€. 

Melakassa olimme juuri uuden vuoden aikaan, joten suurin osa museoista ja liikkeistä oli suljettuna. Vaikutti siltä, että muutama muukin oli tullut viettämään uutta vuotta Melakaan, sillä lähes kaikki hotellit olivat täynnä. 

Melakasta löytyi söpöjä vanhoja katuja niin kuin moderneja ostoskeskuksiakin. Muutamia kirkkoja ja niiden raunioita oli vierailtavissa. Joen viereiset talot olivat täynnä erilaisia maalauksia, jotka näki parhaiten veneajelulta. 

Melaka näköalatornista. 

Intialaisten kokkaukset on parhaita. 

Jokiajelulla.

Melakassa pohtisimme mihin seuraavaksi. Miettisimme Singaporea pitkään, mutta jossain vaiheessa sukeltaminen alkoi kuulostamaan tosi houkuttelevalta. 

Niimpä otimme bussin Mersingiin(4h), mistä jatkoimme Tiomanin saarelle. 

 

Otimme Tiomanille laivan seuraavana päivänä. Ensin ostettiin edestakainen laivalippu 70 rm, jonka jälkeen mentiin vielä muutaman luukun kautta ostamaan luonnonpuistoliput. Ne maksoivat yhteensä 15 rm. Sitten odotettiin hetki, että päästiin vaihtamaan lippu boarding passiin. Loppujen lopuksi päästiin ripeästi laivaan useiden lippulappujen kanssa. 

Tioman oli huikee saari! Aluksi tuntui, että oltaisiin ainoat turistit koko saarella. Ketään ei näkynyt missään ja saatiin hyvään hintaan bungalowi ihan rannalta Air Batangilla (ABC)! 

Myöhemmin porukkaa alkoi ilmaantumaan jostain, mutta edelleen oli tosi vähän porukkaa. Varsinkin kun vertaa mihin tahansa viime reissun saareen. Saarella oli lähes samat hinnat kuin maissakin. Piti vain muistaa, että lähes kaikki ravintolat olivat kiinni 3pm - 7pm. 

Tioman on kissojen saari. Emme nähneet yhtään koiraa koko saarella, mutta kissoja oli ihan joka puolella ja paljon.

 

Oltiin saarella viisi yötä. Pääasiassa aika kului ihan vain hengaillen, uidessa, snorklaillessa ja lukiessa. Kävimme myös kahtena päivänä sukeltamassa Eco Diversin kautta. Ensimmäinen sukellus oli 30 metriin katsomaan pieniä hylkyjä. Näkyvyys oli aika heikko, koska edellisen viikon oli myrskynnyt. Oli silti aika siisti sukellus ihan uusissa olosuhteissa! 

Seuraavana päivänä sukelsimme riutalla 14 metrissä. Jotain ihmeellistä oli tapahtunut, koska vesi oli todella kirkasta.  Näimme muutaman kilpikonnan ja useita haita! Ja tietenkin värikkäitä pikkukaloja ja koralleja. 

Viimeisenä päivänä vuokrasimme vielä skootterin ja kävimme saaren toisella puolella olevalla Juara-rannalla. Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa ja oli mukavaa ajella läpi viidakon. Kävimme Juaralla myös tutustumassa kilpikonnien suojelukeskukseen. Mies kertoi mielenkiintoisia asioita kilpikonnista ja niiden suojelusta.

Tioman on myös verovapaa saari. Sieltä sai siis Malesia hintoihin nähden halpaa siideriä ja kaljaa. Tästä herkusta sai pulittaa 1,5€. Maissa kalja maksaa yleensä kaksi kertaa enemmän kuin ateria eli reilu 4 euroa. 

Tiomania voimme suositella ihan jokaiselle. Siellä ei voi olla viihtymättä! 

Tiomanilta suuntasimme takaisin Kuala Lumpuriin, jälleen Mersingin ( pieni kalastajakaupunki) kautta. Kuala Lumpuriin pääsimme kuudessa tunnissa bussilla. Yllättävän nopeasti vaikka pidimme pitkän tauon Kluangin kaupungissa. 

Päätimme varata hotellin Kuala Lumpurista eri alueelta kuin aiemmin. Nyt vielä neljännellä vierailullakin löytyi joitain uusia paikkoja...

Kuala Lumpurissa kannattaa mielummin maksaa sen pari euroa enemmän majoituksesta. Koska 12€ saat rottahuoneen ilman omaa kylppäriä, mutta 18 € saat hienon ja siistin muutaman tähden hotellihuoneen. Sattumalta olimme juuri viikonloppuisin KL:ssa, joten huone hinnat olivat silloin vielä vähän kalliimmat. Eli edullisesti voi saada tosi hyvän hotskun KL:ssa!

Heihei Malesia! 

Nyt kohti Nepalia!

Vietnam 25.1.- 5.2.2016

Tet

Vietnam meni aika hujauksessa. Varattiin Vietnamille aikaa 12 päivää. Maksimissaan maassa saisi olla Suomen passilla 15 pv ilman viisumia. Suunnitelmissa oli mennä Saigonista Dalattiin, mistä jatkettaisiin Hoi Aniin, luonnonpuistoon katsomaan luolia ja sieltä Hanoihin ja Halongiin. Aika olisi riittänyt hyvin, mutta sitten tulikin Vietnamilainen uusivuosi Tet, mihin valmistautuminen alkaa jo muutamaa viikkoa ennen. Se ilmeni kaikkien kulkuneuvojen hintojen kallistumisella sekä täyttymisellä.

Kaikki meni siis suunnitelmien mukaan Dalattiin asti, mutta kun olimme lähdössä kaikki bussit olivat täynnä. Seuraavan päivän bussien hinnat olivat nousseet 30% -40% ja sama nousu jatkuu jatkuvasti mitä lähemmäs tullaan Tet-juhlaa. Kaikki 93 miljoonaa Vietnamilaista haluaa liikkua samaan aikaan takaisin perheidensä luokse. Siitä voi vain kuvitella kuinka haasteellista on saada kuljetusta. Ja siellä ei ilmeisesti käy sellainenkaan vaihtoehto, että otettaisiin busseille tai junille extra vuoroja. 

No kumminkin päädyimme loppujen lopuksi menemään niin pian kuin mahdollista Hanoihin, koska olimme varanneet lennon sieltä, ettei se vain jäisi välistä. 

Rajanylitys 

Otimme bussin Kambodzan Sihanoukvillestä Saigoniin. Matkalla saimme vaihtaa bussia 3 tai 4 kertaa. Rajanylitys oli tosi helppo. Bussiyhtiö hoiti jokaiselle matkustajalle leimat passeihin. Ainoa juttu mikä piti itse tehdä, oli täyttää lappu terveystiedoista ja maksaa siitä 1$ virkailijalle. Tätä dollaria ei ilmeisesti tarvitse oikeasti maksaa, koska se menee suoraan virkailijan omaan taskuun. Koimme kuitenkin helpommaksi antaa viimeiset Kambodzan rahat virkailijalle, koska bussikuski raivosi vieressä, että maksa nyt. 

Matka kesti perinteisesti luvattua kauemmin, mutta se meni mukavasti Sleeper-bussissa. Vietnamissa kaikki pitkät matkat matkustetaan kerrossänkybusseissa! 

Ho Chi Minh City / Saigon

Saigonissa vietimme kaksi päivää. Kävimme ensimmäisenä päivänä katsomassa eläintarhaa. Puisto oli muuten mukava ja tosi edullinen (2€), mutta joillain eläimillä oli tosi huonot tilat. Peuroilla ja kaikilla pienillä eläimillä oli aika hyvät oltavat, mutta tiikerit, norsut, kirahvit ja orangit näyttivät aika onnettomilta. Eläintarhan yhteydessä oli iso puutarha. 

Lisäksi kävimme vilkaisemassa Saigonin Notre Damea ja vanhaa postitaloa. Lisäksi löysimme vahingossa jotkut vaatemessut, missä oli kerrankin hienoja vaatteita, mutta aasialaisten kokoa...

Notre Dame

Postitalo

Matkalla hotelliin istahdimme hetkeksi istumaan puistoon. Hetki venähti vähän pidemmäksi, kun paikalliset opiskelijat tulivat keskustelemaan kanssamme. Vietnamilaiset ihmiset olivat paljon ystävällisempiä ja rehellisempiä kuin naapurinsa kambodzalaiset.

Toisena päivänä Saigonissa kävimme Vietnamin sota-museossa. Sieltä löytyi niin mielenkiintoisia kuin tylsiäkin juttuja. Alakerta oli täynnä erilaisia julisteita ja valokuvia, esim. Ho Chi Minh kättelemässä eri ihmisiä. Ylemmistä kerroksista löytyi mielenkiintoista tietoa sotarikoksista ja agent orangen aiheuttamista tuhoista.

Dalat

Dalattiin lähdimme yöbussilla. Jouduimme odottamaan keskiyöllä lähtevään bussiin, koska muuten olisimme olleet aamu yöllä perillä. Matka meni taas mukavasti sleeper- bussissa. Olimme perillä puoli kuuden aikaan. Ilma tuntui aika viileältäkin Saigonin kuumuuden jäljiltä. Bussiasemalta sai ilmaisen kuljetuksen sinne minne halusimme. Valitsimme kartalta hotellin, ja suuntasimme sinne. 

Triposon matkasovellus on ollut ihan törkeän hyvä täällä. Paras juttu siinä on offline kartta, mikä toimii oikeasti. Ei ole tarvinnut mennä ihan sokkona uusissa paikoissa. Niitä löytyy vielä lähes kaikkiin maihin! Suosittelen! 

Dalat on aika pieni vuoristokaupunki. Lämpötilat olivat täydelliset reilu +20 päivisin! Joten jaksoi hyvin mennä ja katsella paikkoja. 

Dalatissa saimme myös edullisen hienon hotellihuoneen, mikä oli aika mukavaa. Vietnamissa oli muutenkin edulliset huoneet, mutta paikallinen ruoka oli yllättävän kallista ja pahaa. 

Edullisimmin söi ketjuravintoloissa, missä sait istua lämpimässä sisällä ja ruoka kokattiin siisteissä keittiöissä. 

Dalatissa kävimme katsomassa isoa kukkapuutarhaa, vaaleanpunaista kirkkoa, sky cabilla matkustimme temppelille ja kiertelimme kaupunkia jalan ja taxilla. 

Nha Trang

Kun bussihinnat alkoivat kuulostamaan kamalilta Dalatissa, päätimme siirtyä Nha Trangiin kyselemään bussikuljetusta suoraan Hanoihin. Syystä tähän olikin kirjoitettu jo aikaisemmin. Matka Dalatista Nha Trangin rantakaupunkiin kesti noin 4 tuntia. 

Nha Trangista löysimme bussin Hanoihin, mihin mahduimme kyytiin, heti seuraavalle päivälle. 

Nha Trangissa tutustuimme kaupunkiin, ja vierailimme vanhalla temppelirauniolla. Se oli kylläkin kunnostettu vähän turhan hyvin. 

Nha Trangissa oli panostettu paljon viihtyvyyteen. Rantaan oli tehty pitkä rantakatu ja puisto. 

Bussimatka Nha Trang-Hue-Hanoi  

Bussimatka Hueen kesti ilta seitsemästä puoleen päivään. Huessa meillä oli omaa aikaa kello viiteen, kunnes matka jatkui taas Hanoihin. Hanoissa olimme viimein 2.2. klo 6:00.

 

Matka oli aika rankka, mutta meni kuitenkin yllättävän nopeasti. Positiivista on se ettei enään mikään matka tunnu pitkältä tuon reilu 30 tunnin bussimatkan jälkeen!

Huessa satoi koko sen ajan, kun olimme siellä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska satoi niin hiljaa. Kiertelimme kaupunkia ja kävimme syömässä ja kahvilla muutamaan otteeseen. 

Hanoi

Hanoissa vietimme 2 päivää. Kiersimme oikeastaan lähes kaikki nähtävyydet, mutta museoissa emme käyneet sisällä. Tähänkin on syy, nimittäin vietnamilaiset pitävät aina jonkin pituisen siestan kaikissa museoissa ja muissa nähtävyyksissä. Ja kun lomalla ollaan, niin ei eletä sen kellon mukaan. Eli olimme lähes poikkeuksetta jonkun nähtävyyden porteilla juuri sulkemisajan jälkeen. Onneksi vietnamilaisten siesta kestää usein vain 3 tuntia, joten pääsimme kyllä niihin nähtävyyksiin mitkä halusimme nähdä.

Bunkkeri Vietnamin sodan ajalta

Vietnamissa oli mielestämme turhan monta mopoa. Hanoissa varsinkin.

Hanoissa oli tähän aikaan vuodesta aika kylmä eli +15 astetta päivisin. Eli tarvittiin vähän lämpimämpiä vaatteita kuin repusta löytyi. Onneksi Vietnamissa myydään halpoja vaatteita! Aika kului siis myös shoppaillessa ja tinkiessä. Takeista lähti helposti 50% pyyntihinnasta, kunhan löysi oikean myyjän.

 

Halong Bay

Otimme Halongiin valmisretken, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. 

Hintaan sisältyi: 

- 3h bussimatkat Hanoi-Halong-Hanoi

- Venematka Halong Bayssa

- Lounas: Riippui vähän tuurista kuka tuli pöytäkaveriksi, että saiko täyttävän vai kevyen lounaan. Meille lounas jäi aika kevyeksi, kun jaoimme sen neljän intialais miehen kanssa. Tarjolla oli riisiä (tietenkin), pieni kala, pieni lautanen munakasta, simpukoita, kevätkääryleitä (jotka katosivat nopeasti), maapähkinöitä ja kasvislautanen. Olisi ollut täydellinen kahdelle, muttei viidelle miehelle ja yhdelle hyvin syövälle naiselle. 

- Pääsylippu luonnonsuojelu alueelle ja luolaan. 

Hinta oli noin 20$ / per henkilö. Aluksi se kuulosti kalliilta (vietnamilaiseen hintatasoon nähden), mutta kun aloimme laskemaan, olisi matka tullut kalliimmaksi tekemällä sen omatoimisesti. 

Halong Bay oli kaunis. Kohdallemme osui sumuinen ilma. Se saattoi tehdä siitä vielä hienomman, tai sitten vain heikensi näkyvyyttä. Joka tapauksessa retki Halong Bayhin oli arvoisensa. Mielestämme muutaman tunnin veneajelu oli ihan riittävä, ainakin viileällä ilmalla. Mutta ehkä kesäisin ne muutaman päivän risteilyt ovat hauskempia. Kuvat saavat kertoa lisää. 

Kahvilla veneessä.

Luolasta.