Muistoja Fuerteventuralta

Aloin muistelemaan vielä vähän vanhempia matkoja kuin mistä olen viime aikoina kirjoitellut. Mielestäni yksi merkityksellisimpiä matkoja on ollut työharjoittelureissu Corralejossa. Kaikkea en kunnolla muistanut enää, joten tarkastin vähän juttuja vanhasta blogista. Tässä postauksessa on siis kerrottu aika pintapuolisesti tuosta matkasta ihan sen takia, koska sen hetkisiä fiiliksiä ei ole tarpeeksi enää mielessä. Onhan tuosta aikaakin jo kolme vuotta. Kyllä ne muistot näköjään kultaantuvat kovaa vauhtia.

Isla de Lobos oli täynnä kiviä

Täällä asuimme kaksi kuukautta

Asuimme Fuerteventuran saarella noin kaksi kuukautta keväällä 2014. Olin työharjoittelussa Las Marismas de Corralejo -hotellissa, jossa asuimme tuon parin kuukauden ajan. Marko puolestaan lomaili. Työkseni tein asiakastyytyväisyystutkimusta hotellin asiakkaille ja lisäksi olin perjantait töissä minimarketissa. Työskentelin pääasiassa englanniksi ja yritin samalla hieman opetella espanjaakin. Kahden kuukauden aikana pääsi jonkin verran tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Espanjan kielen osaaminen olisi helpottanut sitä huomattavasti. Esimerkiksi yritimme hirveästi keskustella työkaverini kanssa minimarketilla. Hän ei osannut sanaakaan englantia ja minä osasin vain muutaman sanan espanjaa, joten apuna käytettiin tarvittaessa google kääntäjää. Tutustuimme kuitenkin yllättävän hyvin, sillä ele- ja googlekielellä pääsee aika pitkälle.



 

El Cotillo

Pelkäsimme Markon kanssa, että työaikani olisi espanjalainen eli sisältäisi siestan. Ajattelimme ettemme ikinä ehtisi tekemään mitään erikoisempaa työpäivinä. Pelkomme kävi toteen, muttei se ollutkaan sellainen kuin odotimme. Sain itse valita työaikani, joten aloitin aamulla 8 ja olin lounaaseen asti töissä. Palasin töihin taas illalla klo 19-20 aikoihin noin kolmeksi tunniksi. Käytännössä meillä oli siis joka päivä yhteistä aikaa melkeinpä koko päivän.

 

Viikonloput käytimme seikkailemiseen ympäri saarta ja sen naapureita. Kävimme Morro Jablessa, Betancuriassa, Puerto del Rosariossa, El Cotillossa sekä naapureissa Isla de Loboksella ja Lanzarotella.

Morro Jable sijaitsee saaren eteläpuolella. Siellä oli paljon turisteja, merkkivaateliikkeitä ja rantaa. Luonto oli raikkaan vehreä toisin kuin pohjoisessa.

Matkalla Betancuriaan

Betancuria oli kaunis pieni kylä, mistä löytyi museoita, kauppoja, kirkko, kahviloita ja pari ravintolaa. Useimmat niistä oli kiinni, koska olimme siellä sunnuntaina.

Pyöräreissu Lanzarotella ei mennyt ihan putkeen

Samalla tavalla kävi Puerto del Rosariossa. Menimme sinne pääsiäisenä, joten lähes kaikki oli suljettu. Ihan hyvä niin shoppailut jäivät tekemättä. Saimme onneksi ruokaa kiinalaisesta ravintolasta sekä kävimme kiertelemässä ympäri kaupunkia. Kirkot olivat tuona päivänä hyvinkin suosittuja.

El Cotillo sijaitsi lähellä meidän asuinkaupunkiamme Corralejoa.  Se oli pieni merenrantakaupunki. Matkalla sataman ravintoloille sai katsella, kun isot aallot iskivät jyrkkiin rantakallioihin. Monet kävivät siellä surffaamassa niin kuin mekin yhtenä päivänä. Surffaaminen oli hauskaa ja samalla tosi vaikeaa. Menimme päivän kestävälle aloittelijakurssille, missä näytettiin ensin hiekalla miten homman pitäisi toimia ja sitten siirryttiin veteen. Opettelua helpotti huomattavasti se, että opettaja näytti milloin pitää alkaa meloa käsillä ja milloin nousta pystyyn aaltojen tullessa. Muutaman kerran pääsin pystyyn ja Markolla meni huomattavasti paremmin kuin minulla.



Isla de Lobokselle mentiin pienellä veneellä. Saari oli kokonaan luonnonsuojelualuetta. Sen läpi meni luontopolku, jonka kiersimme noin 3-4 tunnissa. Saarella oli yksi matala vuori, paljon kivikasamuodostelmia, majakka, pari ravintolaa ja laguunia.

Surffipäivä

Lanzarotelle menimme lautalla 45 minuutin matkan. Lautta saapui Playa Blancalle, mistä meidän piti pyöräillä Puerto del Carmeniin. Pyörämatka ei kuitenkaan mennyt odotusten mukaan, sillä päätimme oikaista rantareittiä. Rantareitti ei lopulta ollut edes tie vaan pieni käveltävä polku. Olimme keskellä ei mitään ilman vettä ja ruokaa. Tilanne tuntui jo hieman pelottavalta, koska olimme kulkeneet jo pitkälle kaupungista ja sillä hetkellä olimme ihan poikki sekä järkyttävässä nestehukassa. Matka näytti siis toivottomalta siinä paahteessa, joten jouduimme kääntymään. Tuon reissun jälkeen on kyllä aina muistanut ottaa vettä mukaan riittävästi...



Fuerteventura on yksi Kanarian saarista ja kuuluu Espanjaan. Corralejo, kaupunki missä asuimme, sijaitsi saaren pohjoisosassa. Pohjois- ja keskiosa saaresta oli pitkälti hiekkaista ja kivikkoista. Siellä täällä oli matalia kasveja ja vuohia. Työkaverini kertoi, että Fuerteventura tarkoittaisi tuulten saarta, ja sitä se todella on. Joka ikinen päivä oli tuulista ja sai kulkea hiukset suussa (pitkä tukkaiset tietävät). Lämpötilat olivat aika miellyttävät +20 astetta, joten ikinä ei oikeastaan ollut liian kuuma. Saaren eteläosa oli ihan kuin eri maa. Siellä oli todella vehreää verrattuna pohjoiseen. Meistä oli ihanaa käväistä siellä vihreydessä virkistymässä pohjoisen karuudesta.

 

Tuo kahden kuukauden reissu on unohtumaton. Olimme kummatkin ensimmäistä kertaa ulkomailla  pitkään sekä asuimme ensimäistä kertaa omassa kämpässä, vieläpä yhdessä. Kohde ei ollut se mitä toivoimme. Laitoin työharjoittelupaikkahakemuksia Kaakkois-Aasian maihin, mutta sieltä ei hirveän innokkaasti tullut vastauksia. Nyt kun on reissannut siellä päin, olen tyytyväinen etten päässyt sinne silloin 18 vuotiaana töihin. Olisi saattanut tulla aika kova kulttuurishokki. Nyt asia olisi jo toisin. Sain Fuerteventuran paikan koulun kautta hyvällä tuurilla, koska jonkun toisen reissu oli peruttu. Keksimme koko ulkomaille harjoitteluun lähdön vasta vuodenvaihteessa, joten mahdollisuudet sen onnistumiseen niin lyhyellä varoitusajalla olivat minimaaliset.

Onneksi pääsimme sinne ja saimme jälleen yhden mahtavan muiston.