Aasia kutsuu taas

Pitkästä aikaan pääsee taas kirjoittelemaan tänne. Näköjään jäi kokonaan postaukset tekemättä viimeisellä reissuviikolla. No kotiin on palattu turvallisesti jo toukokuun ekalla viikolla, ja aika on taas vierähtänyt täällä kotona. Oli kyllä ihana palata kotiin perheen, ystävien ja suomalaisten juttujen luo, mutta nyt on taas alkanut matkakuumeet nousemaan. Ainoa ratkaisuhan on lähteä matkaan! Joten nyt on sitten varattu lento Siem Riepiin tammikuun alussa! Mahtavaa! 

Suunnitelmissa olisi matkata Kambodzaan, Vietnamiin, Laosiin ja Pohjois-Thaimaaseen. Nepali on myös mietinnän alla. Syksyn ohjelmassa on siis töitä, varusmiespalvelusta ja ahkeraa reissusuunnitelmien tekoa! 

Ihanaa syksyä kaikille !

BALI, Sanur

Sanur oli 1000000 x kivempi kuin Kuta. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, siellä ei ollut paljoa turisteja. Rannalla oli paljon tilaa, ja viihtyvyyteen oltiin panostettu tekemällä jopa hengailupaikkoja. Harvinaista täällä päin...

Sanurissa oli kiva night market, missä kävimme syömässä. Siellä oli paikallinen hintataso ja tarjolla oli indonesialaista ruokaa. Ihan mukavaa! 

Toisena päivänä meidän piti mennä mangrove metsään luontopolulle, joten vuokrasimme skootterin. Päämäärää ei ikinä löytynyt. Päädyimme ajamaan Nusa Duaan. Matkalla poliisikin pysäytty ensimmäisen kerran... Siitä sitten kotona enemmän hehheh. Nusa Dua oli selvästi vähän rikkaammille turisteille, koska koko alue oli tehty kauniiksi! Pieneltä alueelta löytyi kolme rantaa eri suuntiin. Lisäksi siellä oli viihtyisä ostoskeskus hyvillä tarjouksilla! 

Seuraava päivä oli biitsipäivä...

Niin kuin sitä seuraavakin, joka oli Vappu aatto. Fiilistelimme hieman Vappua, mutta munkkeja ei löytynyt. 

Sitten tultiinkin Kutalle hakemaan Markon puku, joka oli valmis! Ja hieno! 

Meiltä myös varastettiin tänään ensimmäisen kerran. Mentiin vaihtamaan Malesian ringgitit rupioihin. Mentiin tietenkin siihen, missä oli paras kurssi. Rahanvaihtaja laski rahat pöydällä edessämme ja ilmeisesti tiputti osan pöydän alle kun pisti rahat kasaan ja antoi meille. Huomattiin se vasta hotellilla parin tunnin päästä. Mieitittiin kovin että olisiko siinä voinut kadota osa rahoista, ja lopulta päädyttiin vastaukseen kyllä. He olivat ottaneet jopa 25 % vaihtamistamme rahoista. Niinpä lähdimme takaisin rahan vaihtopisteelle. Kun pääsimme sinne ja sanoimme että haluamme rahamme, he vain totesivat hymyillen "Niin se oli 150 000 rp". Siinä sitten vaatisimme koko summaa kun he yrittivät tinkiä hymyillen, ihan kuin se olisi ollut hauskaa. Lopulta saimme koko summan, mutta oli yllättävän törkeää. Emme olisi ikinä uskoneet, että kun menemme takaisin he myöntävät hymyillen varastaneensa. Huhhuh! 

Tästä postauksesta tuli vähän luuseri. Alkaa kirjoitusinto hiipumaan, mutta ei voi paria päivää ennen lopettaa. Huomenna lähtee lento Bangkokiin. Eli byebye Indonesia!

BALI; Kuta, Lovina & Amed

Kirjoitettu 27.4. 

Olemme olleet Balilla nyt puoli toista viikkoa. Koko ajan on ollut tosi sateista, mutta onneksi ollaan nähty aurinkoa jo enemmän kuin tarpeeksi. 

Aluksi oli pakko mennä Kutalle testaamaan Markon teettämää pukua. No onneksi menimme ajoissa, koska kangas oli loppunut ja Markon piti valita uusi tilalle. Sitten taas uudelleen jännittelemään lopputulosta. Muuten päivässä ei ollut mitään ihmeellistä. Varasimme shuttlebussi kyydin Lovinaan seuraavalle päivälle. 

Lähdimme matkaan yhdeksältä. Onneksi oli satanut aamulla, niin ilma tuntui vähän viileämmältä ilmastoimattomassa minibussissa. Kun tulimme Lovinaan, annoimme kuskin viedä meidät ystävänsä guesthouseen. Saimme aamiaisen, ison ja siistin huoneen ja uima-altaan 225 000 rupialla (16€). Myöhemmin selvisi, että sekin oli liikaa. 

Oli ehkä virhe antaa kuskin jättää meidät sinne, koska olimme vielä noin 3-5 km päässä Lovinan "keskustasta" mikä olisi ollut viihtysämpää aluetta. Hotellimme sijaitsi Anturissa. Lovina on pitkä ranta, johon sisällytetään kaikki sen varrella olevat kylät. Jos halusimme keskustaan, piti kävellä vilkkaan tien reunaa pitkin. Lovinassa hengailimme vain hotellilla ja altaalla. Kävimme myös "oikeassa" Lovinassa. Vuokrasimme skootterin päiväksi ja kävimme katsomassa Benugulissa tunnettua temppeliä. Sen kuva löytyy 100 000 rupian setelistä. Temppelialue oli tosi kiva, kaunis, puistomainen ja kraatterijärven rannalla. 

Tietenkin tänä päivänä satoi, koska meillä oli käytössä skootteri. Joten ajelu jäi vähemmälle, mutta näimme sen minkä halusimmekin. 

Viimeisenä aamuna piti herätä puoli kuudelta, koska menimme delfiiniretkelle! Lovina on tunnettu nimenomaan delfiineistä. Menimme veneen kanssa kauemmas rannasta (niinkuin  30 muutaki venettä) ja sitten seurasimme missä näkyi milloinkin delfiinejä. Niitä oli oikeasti tosi paljon. Ne pomppivat aina noin 20 delfiinin jengeinä ja näimme niitä yhteensä varmaan 100. Harmiksi ne pomppivat ihan matalalla, eikä suostuneet tekemään meille temppuja. ;) 

Palasimme rantaan ja aamiaisen jälkeen lähdimme taas shuttle bussilla Amediin.

Amedissa satoi ja ukkosti, joka päivä. Siellä oli enemmän ravintoloita ja muutenkin oli mukavempi kävellä tiellä (rauhallisempi) kuin Lovinassa, mutta sadepäivälle sieltä ei löytynyt tekemistä. Niimpä vietimme päivät pääasiassa lukemalla ja syömällä.

Amedissa oli niin vähän ihmisiä, ettemme päässeet shuttlebussilla Sanuriin, (missä olemme nyt) joten meidän piti ottaa yksityiskyyti. Onneksi pääsimme paikallisen pariskunnan kyydissä Sanuriin, koska he olivat menossa Denpasariin. Maksoimme tuosta 250 000, yleensä yksityisautomatkojen hinnat ovat 400 000.  

Nyt olemme siis Sanurissa ja siitä tulee ihan oma postauksensa. Enään viikko niin ollaan kotona! Hullua miten aika menee yhtäkkiä niin nopeasti!

West Flores Roadtrip

Saavuttiin veneretkeltä neljän aikoihin Labuan Bajon satamaan, Floreksen saarelle. Etsimme hotellin ja menimme syömään illallista. Löysimme ihanan italiaisen ravintolan, La Cusinan, missä oli hyvää ruokaa ja kaunis näköala.

Seuraavana päivänä pohtisimme, mitä tekisimme tällä saarella. Kartalla näkyi monia paikkoja, eikä niistä ollut hirveästi tietoa... Päädyimme roadtrippiin! Vuokrasimme skootterin seuraaviksi viideksi päiväksi. 

Päivällä menimme etsimään rantaa, kartta näytti siltä että merenvierustaa menisi hyvä polku. No polku loppui ja kiipeilimme noin 1 km rantakivikossa ja mangrovepuiden suojissa. Lopulta löysimme rannan, joka ei tainnut olla se oikea ranta, josta meille kerrottiin, mutta se ei haitannut. Palasimme mieluusti takaisin tietä pitkin. Kävimme matkalla lounalla, jossain vähän hienommassa paikassa. 

Illalla menimme "kalatorille". Paikalliset myivät siellä warungeista eri kaloja. Warung on ruokakärry, mutta sitä näkee ihan ravintoloidenkin nimissä. Söimme grillattua kalmaria ja jotain isoa hyvää kalaa. Nam nam! 

ROADTRIP ALKAA:

Aamulla ennen kuin lähdimme matkaan hellimme hotellimme koiranpentuja! Yhden voisi ottaa mukaan Suomeen <3

Sitten lähdettiin! Otettiin määränpääksi tälle päivälle Ruteng. Ensimmäisen pysähdyksen ja virheen teimme, kun menimme katsomaan vesiputousta. Ensin piti mennä pikkukylään pikkutietä 4 km, joka oli tosi huonossa kunnossa. Kun oltiin perillä saatiin tietää, että sinne on 2 km trekki, ja voitaisiin kuulemma mennä sen sandaaleissakin. Lisäksi meidän pitäisi ottaa opas mukaan. Mietiskeltiin jonkun aikaan ja oltiin kahden vaiheilla, mutta kun sinne on vain 2 km niin äkkiähän se menee. Päätettiin lähteä, mutta äkkiä se ei mennyt. En tiedä kuinka pitkä aika käveltiin menosuuntaan, mutta pidempään kuin 2 km. Metsäpolku oli ehkä huonoin mistään mitä trekkejä ollaan tehty. Tosi mutainen ja liukas. Tietenkin näitten paikallisten mielestä voi mennä missä kengissä vain, koska he itse menevät avojaloin. Pääsimme metsävaiheen ohi ja olimme nyt kalliolla/ isoilla kivillä. Kuulimme jo viimein vesiputouksen. Allamme meni joki, ja meidän piti hypätä aika pitkän näköinen matka kiveltä toiselle ja sitten oli vielä toinen missä lähtö ja loppupiste oli veden alla 20 cm ja virtaus oli kova. Oli kamalaa, mutta selvittiin. Viimein päästiin putoukselle pienen ylämäen jälkeen. Vesiputous oli kyllä hieno! 

Kun lähdimme takaisin ylitimme joen menemällä sen läpi. Opas ilmeisesti huomasi, ettei olla yhtä ketteriä kuin indonesialaiset. Oltiin puolessa välissä kahlaamassa niin alkoi satamaan. Onneksi joen toisella puolella oli katos missä odottelimme varmaan 40 minuuttia. Lähdimme kun sade loppui, mutta sehän alkoi uudelleen. Kastuimme ihan kokonaan. Eikä sillä ollut niin väliä, mutta selässä meill oli reput missä olisi meidän ainoat tavarat roadtripin ajaksi. Takas tulo matkan mittasimme puhelimella ja se oli 4,5 km eli vähän heitti tuosta heidän kertomasta matkasta. Pääsimme kylään ja opas kutsui meidät kahville odottamaan sadetta hänen kotiinsa. Oli mukava päästä paikalliseen kotiin, mutta kommunikoiti oli vähän haasteellista, koska he eivät puhuneet sanaakaan englantia ja me tiedämme vain ruokasanoja. Sadeloppui ja lähdimme kävelemään kylän toiseen reunaan skootterillemme. Alkoi taas satamaan. Sitten odottelimme jälleen katoksessa. Emme tietenkään muistaneet ottaa sadeviittoja mukaan. Sade loppui jälleen ja pääsimme ajamaan märkinä kohti Rutengia. Oli kamala nälkä ja yritimme katsella matkalla jotain ravintolaa, mutta kylissä ei näkynyt mitään. Näimme yhden bakso-vaunun, mutta ei kiitos baksoa. Se on vähän niinkuin lihapullakeittoa, mutta pystyt tuntemaan niissä palleroissa pienet luunpalat jne. Noin tunnin päästä tulimme isompaan kylään ja saimme ruokaa! Ostimme myös ne sadeviitat! Matka jatkui ja tunnin päästä alkoi taas satamaan. Ja satoi kovaa ja pitkään. Sitten alkoi hämärtyä, kun aurinkolaski ja aina vaan satoi. Kun oli kunnolla pimeää sadeloppui. Siitäkin vaiheesta oli vielä matkaa perille. Kun vihdoin ja viimein pääsimme Rutengiin, emme nähneet missään hotellia. Onneksi joku poika näytti meille tien hotellille! Hotellin ekonomi huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa. Se oli ihan ok, mutta meillä ei ollut edes käytettävissä jaettavaa suihkua. Olimme kyllä saaneet päivän aikana ihan hyvän suihkun niin se ei haitannut. Aika kamala alku roadtripille...

Onneksi tulevat päivät menivät paremmin, koska kuulimme että sade tulee aina iltapäivällä jos tulee. 

Seuraavana päivänä lähdimme heti aamusta ajamaan. Pysähdyimme lounaalle Borongissa. Siellä ei näyttänyt oikein olevan mitään nähtävää. Borongista lähdimme kohti Bajawaa, mihin kesti ajaa noin 2 tuntia. Bajawassa etsimme ensin hotellia ja kiersimme lähes kaikki parasta etsien. Lopulta se löytyikin! Kaupungin tiet menivät jotenkin tosi sokkeloisesti, että aluksi ajoi vahingossa parikin kertaa samaan paikkaan. Kun hotelli löytyi lähdimme kävelylle kaupunkiin, jonka jälkeen hengailimme hotellilla. 

Kolmantena päivänä menimme katsomaan Traditional Village Benaa. Alla kuvia Benasta.

Neljäntenä päivänä lähdimme ajamaan Rutengiin takaisin. Paluu matka tuntui taas huomattavasti lyhyemmältä. Tällä kertaa ehtisimme Rutengiin ennen lounasta, ja sadekin alkoi vasta kun olimme päässeet kaupunkiin. Jes! Etsimme hotellin Rutengin suuresta kolmen hotellin valikoimasta. Valitsimme hyvin, sillä hotellin omistaja kutsui meidät illaksi hänen serkkunsa juhliin! Koko hotelli siis kutsuttiin, ja vieraat jaettiin hänen kolmen eri sukulaisperheen luokse. Juhlat järjestettiin, koska (katolisen) perheen 8-vuotias poika oli saanut nauttia ensimmäisen ehtoollisensa. Menimme juhliin kahden ranskalaisen ja yhden jenkin kanssa. Saimme illallista, jonka jälkeen paikalliset vaativat meitä laulamaan karaokea... Sanoimme monta kertaa ei, mutta lopulta oli vain pakko suostua. No hauskaahan se oli. Sitten tanssittiin ihan hirveän paljon aina jonkun säestäessä laulullaan tai soitollaan. Kuvia otettiin myös ihan hirveä määrä. He siis ottivat meistä; eksoottisista länsimaalaisista ja uusista ystävistä. (Tällä reissulla on monta kertaa tultu kyselemään yhteiskuvaa. Useimmiten muslimitytöt, mutta myös muut. Mitään tietoa ei ole mihin ne kuvat päätyvät, mutta joka kerta kuvan saaja on onneissaan.) 

Ilta oli hauska ja välillä vähän ahdistavakin. Kun täällä ei ole tapana antaa mitään omaa tilaa taikka välittää siitä haluaako tanssia tai laulaa. :D 

Seuraavana aamuna lähdettiin ajamaan viimeistä päivää eli kohti Labuan Bajoa. Selvittiin ilman sadetta ! Oltiin jo ajoissa 3-4 tunnin päästä lähdöstä perillä. Peput niin puuduksissa ajamisesta, että luovutettiin skootteri saman tien. 

Länsi-Flores oli kokonaan maaseutua. Näissä "isoissa" kaupungeissa, joissa kävimme oli lehmiä ja lähes joka toisessa pihassa. Ravintoloitakaan (edes warungeja) ei löytynyt muualta kuin näistä kaupungeista joiden välillä on 2-3 tunnin matka. Floreksella menee vain yksi tie, joka menee saaren halki. Siitä lähtee pieniä teitä, joita ei välttämättä kannata lähteä ajamaan. Päätie oli oikein hyvässä kunnossa! Yllättävää. Kilometrejä matkalle tuli reilu 530 kilometriä. Roadtrip oli hauska ja näki aika hyvin Floresta. 

Vietimme vielä kaksi päivää Floreksella. Toisena päivistä menimme sukeltamaan Komodon luonnonpuistoon. Meille kehuttiin, että tämä olisi parempi kuin Sipadan...Ei ollut. Mutta hienoa oli silti! Sipadania ei varmaan voi voittaa mikään. Näimme myös uusia juttuja eli rauskuja ja joitain pikkuisia otuksia. Menimme sukelluksille Mantarhei sukelluskoulun kautta. Ehdottomasti paras näistä kolmesta, missä olemme ollut tämän reissun aikana. Kaikki tehtiin meille valmiiksi. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin pukea märkäpuku ja sukeltaa. Yleensä olemme joutuneet raahaamaan kamat veneeseen ja asentamaan ne toisiinsa jokaisen sukelluksen välissä. Sitten vielä sukellusten jälkeen raahata takaisin ja pestä. Nyt ei yhtään mitään! Lisäksi saimme veneellä hyvän lounaan..lihapullia! Ja vene oli oikein viihtyisä! Mahtava päivä! 

 

Seuraavana päivänä lennettiin Balille! 

Gili T & A, Lombok & Veneretki

Olemme odottaneet sitä, että menisimme internetkahvilaan ja voisi kirjoittaa siellä postauksen ja saada kuviakin mukaan, mutta semmoista ei nyt ole sattunut hetkeen eteen niin pakko kirjoittaa ilman kuvia. Markon puhelin hajosi viikko sitten eli ei enään pystytä laittamaan kameran kuvia blogiin. No kumminkin nyt siihen mitä on tapahtunut lähiaikoina.

Otettiin kuljetus Ubudista suoraan Gili Trawanganille. Ensin mentiin bussilla satamaan mistä lähti vene Lombokin kautta Gili-saarille. Saarelle päästyämme kohtasimme tavanomaisen joukon paikallisia hotellin ja retkien kaupustelijoita, joiden joukosta tällä kertaa löysimmekin hotellin. Yövyimme Gerald's homestayssa kolme yötä. Saari oli täydellinen paikka rentoutumiseen ja rantailuun. Muuta tekemistä sieltä ei sitten löytynytkään. Päivät vietimme siis hengaillen rannalla ja lueskellen. Illalla löysimme rannalle rakennetun elokuvateatterin, jossa kävimme katsomassa muutamat elokuvat. Keskellä pääkatua oli yötori, mistä sai erilaisia grilli- ja tavallisia indonesialaisia ruokia. Se oli joka ilta täynnä ihmisiä. Tähän aikaan vuodesta saari oli aika tyhjä. Ihmisiä tuntui olevan ihan kiitettävästi kaduilla ja rannoilla, mutta useat ravintolat olivat tyhjillään. Eli ihan täydellinen matkustusaika, koska hotelleista saa tingittyä ihan hyvin ja löytää itselleen paikan rannalta. Gili-saarilla ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja, joten oli oikein mukavaa kun ei tarvinnut pelätä mopojen ajavan yli. Mutta Gili Trawanganilla oli paljon pyöriä ja hevosvaunuja, eli sai edelleen pysyä tarkkana. Palveluita oli huomattavasti enemmän Trawanganilla kuin Airilla. 

Gili Air oli todella hiljainen ja rauhallinen. Vielä vähemmän ihmisiä kuin T:lla. Siellä teimme samaa kuin Trawanganilla eli rentouduimme. Saimme myös kivan, siistin ja ilmastoidun bungalowin aamiaisella 12€ ! Yövyimme siellä 2 yötä. Kävelimme yhtenä päivänä ympäri saarta, kun näimme ihan kammottavan asian: jättiläismäisen hämähäkin... ja sen sadat ystävät. Okei ollaan nähty täällä todella usein sellaisia noin 10 cm (tai isompia) halkasijaltaan olevia hämähäkkejä, mutta se, että ne elivät ihan perheenä oli kammottavaa. Parin sadan metrin ajan pystyi koko ajan nähdä toisella puolella polkua hämähäkkien ja seittien jatkuvan. Hyi! 

Gili Airilta menimme veneellä Lombokin Bangsaliin. Emme tienneet yhtään mihin suuntaisimme sieltä. Sekin selvisi, kun olimme olleet maissa puoli tuntia. Meidät napattiin sellaiseen turisti-infoyritykseen, missä meille kerrottiin Rinjani-tulivuorelle trekkeilystä. Olimme suunnitelleet, että saattaisimme tehdä sen, kun emme kiivenneet Kinabalu-vuorelle. No se oli sitten menoa, kun sanoimme kyllä. Heti meidät kuljetettiin hevoskärryillä ATM:lle nostamaan rahat, missä siirryttiin maksun jälkeen autoon. Hintaan kuului kuljetus Senaruun, mistä trekki lähtee ja yksi yö hotellissa ennen lähtöä. 

Senarussa meillä oli vielä koko päivä aikaa, koska olimme siellä jo ennen kymmentä. Kävimme katsomassa kahta vesiputousta, jotka olivat tosi hienoja. Ykkösvesiputoukselle saat mennä ominpäin, mutta toiselle olisi pitänyt ottaa opas mukaan. Vesi putouksille meno maksoi 10 000 rupiaa eli alle euron. Mutta opas olisi maksanut 150 000 rp, mutta hinta tosin laski 50 000 rp kun emme suostuneet. Loppujen lopuksi päädyimme "menemään vain ykköselle" eli omin päin kakkoselle. Reitti oli maailman helpoin, ja tiesi helposti mihin mennä (koska muutkin menivät sinne). Siistiä polkua koko matka, mikä oli noin 2 km. Pari kertaa piti ylittää matala joki, joka ei myöskään tuonut vaikeuksia. Opas oli siis vain täysin rahastusta. 

Vesiputousten jälkeen lähdimme kävelemään jotain polkua pitkin, mistä päädyimme upeille maisemille. Näimme myös isoja mustia apinoita, joita emme olleet ennen nähneet. Jee!

Illalla lepäsimme ja valmistauduimme seuraavien päivien koitoksiin. Tapasimme myös trekkiporukamme. Mies Balilta, joka oli menossa viereiselle pienelle tulivuorelle tekemään jotain uskonnollisia juttuja. Kaksi tyttöä Saksasta, joiden piti tulla järvelle asti, mutta lähtivätkin ensimmäisen yön jälkeen suoraan takaisin (vissiin vatsatauti :( ). Kaksi Malesiasta olevaa naista olivat myös tekemässä samaa trekkiä kuin me, mutta he olivat puolet hitaampia. Heillä oli siis oma opas. Eli ensimmäisen yön jälkeen hajaannuimme kaikki. 

Mukana olivat myös kantajat, jotka kantoivat teltat, ruuat ja ruuanlaittovälineet. He kävelivät koko matkan flipflopeissa tai paljain jaloin ja ihan hirveän kovaa vauhtia. Kantamukset olivat kepillä olevissa kahdessa korissa mikä painoi noin 20 kg tai enemmän. Ihan hulluja! Hyvällä tavalla siis! :) 

Oppaamme oli tosi mukava. Hän on ollut oppaana Rinjanilla 10 vuotta ja tehnyt reissun ylös kaksi kertaa viikossa. Huh huh!

Heräsimme 4:30 ja menimme aamiaiselle, minkä jälkeen lähdimme kävelemään ylös. Kokonaisuudessaan matka kesti noin 9 tuntia sisältäen noin 2 tuntia taukoa. Yli puolet matkasta oli viidakkoa, jonka jälkeen tuli savannia. Koko matkan menimme ylös päin ja välillä oli tasaista, mutta enimmäkseen ylös. Onneksi ei ollut alamäkeä, koska se olisi tuntunut aika turhauttavalta. Mielestäni ensimmäinen päivä tuntui rankimmalta, jos viimeisen päivän yleistä uupumusta ei lasketa (ja huipun viimeisiä kymmeniä metrejä). Ensimmäisen päivän leiri paikka oli 2600 metrissä eli kiipesimme 2100 metriä päivän aikana. Näimme jo muutamia pilkahduksia hienoista maisemista, jotka näimme todellisuudessaan aamulla (Upea kraaterissa oleva järvi, jonka keskellä oli savuava tulivuori). Nukkumaan menimme jo kuuden jälkeen (vielä viikon jälkeenkin alkaa väsyttämään kahdeksalta :D). 

Seuraavana aamuna herätys oli vasta kuudelta. Ensimmäinen yö oli aika kylmä, koska halusimme nukkua omissa makuupusseissamme, jotka olivat ilmeisesti huonot. Toisena yönä puimme kaikki vaatteet päälle, ja minulla oli vielä kaksi makuupussia niin oli hyvä olla. Toinen päivä oli paras päivä. Menimme ensin 2 tuntia alamäkeä hienoissa maisemissa, kunnes saavuimme järvelle missä pääsimme uimaan ihan sika kylmään veteen. Se oli varmaan +20 astetta, mutta ollaan totuttu meriveteen mikä on saman lämpöistä kuin ilma. Uinnin jälkeen menimme uimaan kuumille lähteille. Ne olivat ihanat ja kauniit, koska sinne laski vesiputous. Aluksi tuntui vähän ällöttävältä mennä lähteeseen, koska se  oli täynnä löllöä levää. Syynä tähän oli se, että trekkeily kausi oli vasta alkamassa eikä kukaan ollut käyttänyt sitä luultavasti pariin kuukauteen. 

Kuumien lähteiden jälkeen oli lounas, jonka jälkeen lähdimme taas ylös päin. Kohtasimme myös ensimmäisen sateen, joka tuli tietenkin jyrkimmässä kohdassa. Tämä ylämäkireitti oli oikeastaan ihan hauskakin.  Lopuksi päädyimme samaan korkeuteen kuin edellisenä iltana. Molempina päivinä olimme perillä noin kahden aikoihin. Malesialaiset tulivat juuri ennen pimeää. Tällä kertaa näimme järven toiselta puolelta. Vau vau ja vau! 

Aamulla oli herätys 2:00 ja lähdimme heti aamiaisen jälkeen kiipeämään ylös. Yötaivas oli kaunein näkemämme. Ihan hirveä määrä tähtiä, enemmän kuin ikinä. Vuorelta oli myös hienoa katsoa Lombokin kaupunkeja, jotka loistivat kaukana alhaalla. Meillä oli noin 1 km kiivettävänä ylös. Koko matka oli melkeinpä upottavaa hiekkaa eli tosi raskasta kävellä. Ennen meitä matkaan olivat lähteneet kaikki muut ketä vuorelle kiipeäisivät tuona päivänä. Malesialaiset olivat lähteneet kaksi tuntia meitä ennen. Vuorelle matkasi myös iso porukka Jaavalaisia, jotka kävelivät tajuttoman hitaasti. Ei edes tiedetty,että niin hitaasti voi kävellä. Olimme silti ensimmäisiä vuorella, vaikka lähdimme viimeisenä. Taistelun jälkeen pääsimme huipulle juuri ennen auringonnousua. Se oli upea, samoin maisemat. Huipulla oli kuitenkin niin kylmä, ettei siellä voinut olla niin kauan kuin olisi halunnut. Onneksi oppaamme käski meitä ottamaan makuupussit mukaan, muuten olisimme jäätyneet. Eli 31.3. valloitimme ensimmäisen vuoremme Rinjanin! 

Olimme odottaneet alamäki päivää innolla, mikä olikin kamalaa. Menimme koko matkan alas vissiin kahdella tauolla, koska oppaallamme näytti olevan kiire kotiin ja viettämään vapaapäivää. No oltaisiin me varmaan saatu enemmänkin taukoja, jos oltaisiin pyydetty, mutta haluttiin itsekin mahdollisimman pian sivistykseen. Lisäksi minun superhyvät kenkäni pettivät, ne tuntuivatkin parin kilometrin alamäen kanssa liian väljiltä jolloin varpaat olivat täysin murskana. Muutenkin parin päivän vaellusten ja metsässä elämisen jälkeen oli todella väsynyt. No matkalla oli onneksi taas nättiä ja se tuntui menevän aika nopesti, vaikka kävelimme koko päivänä noin 14 tuntia. Alku oli pahin, koska se oli jyrkkä, mutta loppu matka oli aika tasaista ja mukavaa. Oli ihanaa, kun pääsimme viimein autoon, joka vei meidät Senggigiin. Kokonaisuudessaan kokemus oli todella hieno, mutta rankka. Pitää vielä sanoa, että retkellä oli myös tosi hyvää ruokaa! 

Senggigissä vietimme kaksi yötä ja yhden päivän palautuen eli emme tehneet mitään erityistä. Senggigi on rannalla oleva pieni kaupunki, missä oli aika paljon luksus hotelleja. Itse Senggigissä ei ollut oikein mitään nähtävää. Varasimme siellä Komodo veneretken, jolle lähtisimme parin päivän kuluttua. 

Markon puhelin hajosi, joten tämän johdosta jouduimme mennä korjaamaan sitä Mataramiin. Sitä ei tosin pystytty korjata. Mataram on Lombokin pääkaupunki. Tarkemmin ottaen olimme Sakranegarassa, joka on ilmeisesti jokin osa Mataramia sen vieressä. Löysimme sieltä tosi kivan Guesthousen, Oka&son guest house, missä hengailimme aika paljon. Siellä oli jopa telkkari, missä näkyi englannin kielisiä kanavia. Saimme siis katsoa 102 dalmatialaista ja muita ohjelmia pitkästä aikaan. Edelleen palautumista Rinjanista... 

Sakranegarasta meidät napattiin kyytiin veneretkelle. Laiva lähti Bangsalista, missä meille pidettiin pieni info retkestä ja sai tehdä myös lisätilauksia laivalle (esim. Herkkuja tai kaljaa). 

Ensimmäinen päivä meni kokonaan laivassa. Älkääkä nyt kuvitelko mitää Silja Linea, vaan 20 metriä pitkää venettä, missä on 2 minihyttiä, yksi vessa (ei suihkua), pieni keittiö, ohjaamo, avoin oleskelutila katoksella missä reunoilla on puupenkit, "yläkerrassa" noin metrin korkunen tila, jossa on 20 patjaa vierivieren ja nokka missä mahtuu hengailla myös. Viihdyimme siellä kuitenkin aika hyvin, mutta vähän oli peput puuduksissa istumisesta. Ekana päivänä pysähdyimme kerran uimaan ja toisen kerran illallistamaan Lombokin toisella reunalla. Yön aikana matkasimme Moyo-saarelle. 

Aamulla kävelimme vesiputoukselle ja uimme. Moyon jälkeen menimme Satonda-saarelle, missä olisi saanut käydä suihkussa, mutta vesi oli loppunut edellisen päivän suuren käytön vuoksi. Satondalla snorkkeloimme ja kävimme katsomassa suolavesi järveä. Järven vesi oli vielä kuumempaa kuin merivesi. Satondalla oli myös hienot korallit. Sieltä lähti 16 tunnin matka kohti Laba-saarta. 

Olimme perillä aikaisin aamulla. Kiipesimme kukkulalle katsomaan maisemia, uimme ja snorkeloimme. 

Seuraavaksi suuntasimme Manta pointille. Olimme onnekkaita ja näimme ainakin 5 rauskua. Ne olivat todella isoja ja hienon näköisiä!

Viimeisenä pysäkkinä oli Red Beach. Laivasta ranta ei näyttänyt muulta kuin normi rannalta. Olimme vähän pettyneitä, mutta päätimme kuitenkin uida rantaan. Rannassa huomasi, että hiekan seassa oli punaisia hiekanjyviä niin että se tosiaan näytti vaaleanpunaiselta. Viimeisen yön olimme rannassa, mutta parhaiten kyllä nukkui siinä moottorin äänessä liikkeellä kuin kuorasauksissa. 

Aamulla menimme Komodon-saarelle tekemään pienen ohjatun trekin. Näimme kolme Komodon dragonia ! Ne olivat aika isoja, mutta toivoimme että olisimme nähneet isompia. Komodon jälkeen menimme Rinca-saarelle, joka kuhisi Komodon dragoneja! Niitä näkyi vain joka puolella. 

Komodo-saari

Rinca-saari

Tämän jälkeen suuntasimme kohti Labuan Bajoa, Floresta, joka oli meidän päätepisteemme. Veneretki oli ihan hauska, ja laivassakin meni aika nopeasti hengaillessa ja katsellessa maisemia kannelta. Ruoka puoli oli heikko. Sitä tehtiin niin vähän, että jos ei olisi ollut heti paikalla kun lounas katettiin olisi jäänyt ilman. Makukaan ei mikään ihmeellinen ollut, mutta saimme onneksi parilla aterialla herkullista tonnikalaa ja kalmaria, mitkä miehistö kalasti veneestä.

Nyt olemme road tripillä ympäri Floresta skootterin kanssa! Siitä sitten seuraavassa postauksessa! 

Onneksi löytyi muutamia kuvia kännykästä :)!

Sipadan Island

Nyt saatiin vihdoin ja viimein kuvat Sipadanin sukelluksilta. 

BALI, Ubud

Ubud on tosi kiva paikka. Sopivan kokonen kaupunki...5 päivän jälkeen alkaa suurinpiirtein hahmottamaan missä on mitäkin. Täällä on paljon temppeleitä ja rakennuksienkin ulkonäköön on panostettu. Vehreyttä löytyy jo kaupungista Monkey Forestista ja sen lähettyviltä. Kauniit riisipellot ovat suurinpiirtein takapihalla.

Kun saavuimme Ubudiin ison marketin parkkipaikalle, siellä oli mies kyselemässä lähdemmekö katsomaan hänen hotelliaan. Päätimme lähteä ja paikka oli mitä mukavin. Yövyimme 5 yötä Widia Accommodationissa/Citrus Tree Villassa. Saimme joka aamu hyvän aamiaisen ja Nyepi päivänä myös lounaan ja illallisen (ilmaiseksi). Paikka oli tosi kiva mukavilla omistajilla. 

Ensimmäisenä iltana hotellin omistaja vei meidät katsomaan Balilaista tanssinäytöstä. Se oli ihan mielenkiintoinen ja tosi erilainen kuin meille tutut tanssit. 

Tokana päivänä menimme Monkey Forestiin. Alue oli kiva polkuineen ja temppeleineen. Apinoita on nähty tällä reissulla niin valtavat määrät ettei niitä olisi välttämättä taas tarvinnut nähdä. Monkey Forestin apinat olivat niitä rosvooja apinoita, mitkä haistaa heti jos on jotain syötävää ja hankkivat sen itelleen keinolla millä hyvänsä. Eli ruokaa rosvottiin ja joiltain vietiin myös aurinkolasit. Me selvisimme onneksi pienillä vahingoilla: apina haukkasi vesipulloon reiän ja toinen rikkoi avaimenperän, kun se kiipesi reppuun roikkumaan ja yrittämään syödä desinfiointiaine pulloa. Oli siellä söpöjä apinoitakin! 

Käytiin myös Lottan kanssa smoothiella. 

Illalla käytiin vielä super hyvässä ravintolassa herkuttelemassa. Putu's Wild Ginger = uusi lemppariravintola ! 

Kolmantena päivänä vuokrattii skootteri. Käytiin vuorella katsomassa kraatteria ja sitä ennen kävimme vierailemassa viljelmillä. Siellä kasvatettiin mausteita, hedelmiä, kahvia ja kaakaota. Saimme myös maistella heidän kahvejaan. 

Matkalla näimme paljon balilaisen uudenvuoden kulkueita. Illalla menimme myös Ubudin keskustassa seuraamaan Ogah-ogah kulkuetta. Ogah Ogien tarkoitus on karkoittaa pahat henget.

Seuraava päivä oli Nyepi päivä eli kukaan ei saanut poistua kotoontaan tai me hotellilta. Eli päivä meni ruokailuja odotellassa. 

Viimeisenä päivänä päätettiin taas vuokrata skootteri. Eiköhän siitäkin päivästä tullut sadepäivä. 

Ennen sadetta kerkesimme kuitenkin käydä kävelemässä Ubudin kuuluisan kävelypolun riisipelloille. 

Illalla kävimme vielä ajelemassa ympäri Ubudin lähiseutuja. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Gili Trawangania!