perjantai 28. huhtikuuta 2017

Tapahtui Nepalissa maaliskuussa 2016

Vuosi sitten olimme reppureissulla, ja loppuajasta ei tullut päivitettyä blogia. Nyt matkakuume on noussut järkyttäviin lukemiin. Sen innostamana päivitin blogin ulkoasua, sekä kirjoitan rästiin jääneet postaukset. Aasian reppureissusta on kuitenkin jo niin kauan aikaa, että muistot ovat saattaneet hieman kultaantua.


Tapahtui Nepalissa maaliskuussa 2016 :
Annapurnan trekin jälkeen palasimme Pokharaan. Halusimme ehdottomasti päästä johonkin hienompaan hotelliin rankan viikon jälkeen. Hävetti hakea tavaramme vanhasta guest housestamme, koska majatalon pitäjä tietenkin oletti, että palaamme sinne, koska hän huolehti tavaroistamme trekin ajan. Tällä kertaa oli pakko olla itsekäs, sillä kylmä suihku ja hieman ryönäinen huone ei houkutellut. Emmekä kuitenkaan olleet sopineet mitään tulevista öistä majatalon pitäjän kanssa.

Löysimme siistin ja sopuhintaisen huoneen hotellista, jonka nimeä en enää muista. Huone oli iso ja valoisa. Sieltä löytyi jättimäinen sänky, nojatuolit, iso kylpyhuone ja mikä tärkeintä lämmin suihku! Illalla söimme hienossa Italialaisessa ravintolassa, ja saimme esimakua seuraavasta kohteestamme. Varasimme siis lennot kotiin, mutta välipysäkkinä oli viikko Italiassa. Meillä oli vielä muutama viikko aikaa Nepalissa ennen lentoa.

Muutaman päivän rentouduimme Pokharassa, mistä jatkoimme matkaamme Chitwanin luonnonsuojelualueelle, joka sijaitsee eteläisessä Nepalissa. Ilmasto oli täysin erilainen kuin Pokharassa ja Katmandussa. Lämpöä oli päivisin noin +30 astetta ja kosteaa.

Saimme hyvään hintaan huoneen, oppaan sademetsään ja liput kulttuuriesitykseen. Kävimme jo samana iltana oppaan kanssa lähimaastossa. Näimme ihan majatalomme läheisyydessä sarvikuonon! Se oli ihan uskomatonta! Seuraavana päivänä menimme syvälle metsään. Opas vei meitä läpi rämeikön, jokien ja muiden reittien kautta, mihin ei olisi itse osannut lähteä suuntaamaan. Näimme sarvikuonoja, krokotiilejä, peuroja, lintuja ja norsuja. Lisäksi kuulimme karhun ja näimme tiikerin tassunjäljen. Luonto oli myös aika vaihtelevaa, oli tiheää metsää sekä aavaa savannia. Trekki oli tosi antoisa, ja sai paljon mielenkiintoista tietoa oppaalta.







Illalla kävimme katsomassa kulttuuriesitystä. Oli ihan mielenkiintoista katsottavaa, mutta jälleen kerran se kesti hieman liian pitkään. Lopussa yleisö pääsi myös mukaan tanssimaan. Tanssi oli yllättävän vaikeaa vaikkei siltä näyttänytkään.


Majatalon pitäjä vei meidät myös katsomaan norsujen hoitokeskusta, jossa oli ilmeisesti aiemmin kaltoinkohdeltuja norsuja. Nyt ne saivat herkkuruokaa eli riisiä (mikä oli aika iso yllätys) kasvien lisäksi ja pääsivät myös viidakkoon. Keskuksessa oli myös useita vauvanorsuja, jotka olivat uteliaita ja leikkisiä. Tällaiset paikat herättävät usein epäilystä, mutta pitää vain toivoa että tässä paikassa norsujen hyvinvointi on etusijalla. Siellä ei ollut mitään myynnissä, mikä kertoo mielestäni siitä ettei voittoa niinkään tavoitella.

 
Chitwanista matkasimme jälleen bussilla Katmanduun. Siellä meitä odotti alkava yoga retreat Nepal Yoga Home- nimisessä paikassa. Onneksi se sijaitsi Katmandun reunalla ettei tarvinnut hirveästi hengitellä kaupungin saasteita. Nepal Yoga Homea voimme suositella lämpimästi. Henkilökunta oli aivan mahtava ja ruoka oli herkullista vegeruokaa. Kahden yön ja kolmen päivän yoga retreat maksoi 80 dollaria. Se sisälsi kahden hengen huoneen, kaikki päivän ruuat sekä joogaa useamman kerran päivässä. Näin intensiivisellä kurssilla oppi älyttömän paljon joogasta. Minulle sattui sinänsä hyvä tuuri, että sain olla useamman opettajan opetuksessa, sillä vakio-ope oli saamassa vauvan. Jokainen heistä opetti täysin erilaista joogaa.

Marko jäi joogasta paitsi, koska hän sai jonkin nepalilaisen pöpön. Kun vointi parani niin kävimme Thamelilla Katmandussa lääkärissä. Jotenkin lääkäri osasi diagnosoida vaivan vain keuhkoja kuuntelemalla ja vatsaa painelemalla. Tauti kuitenkin lähti pois lääkärin määräämillä lääkkeillä.

Sairastelun jälkeen jatkoimme matkaa Bhaktapuriin. Se on yksi kolmesta kuninkaallisesta kaupungista Katmandun laaksossa. Kaupunki oli täynnä kauniita rakennuksia, mutta suuri osa oli kuitenkin tuhoutunut maanjäristyksessä. Bhaktapurissa vietimme vain aikaa rennosti. Pelasimme nepalilaista tiikeripeliä, joimme teetä, söimme popcornia ja samalla katselimme kaupungin vilinää sekä kauniita rakennuksia.




Meidän Nepalin seikkailu päättyi Bhaktapuriin. Sieltä otimme taxin lentokentälle. Matkalla näimme vielä vilauksen kauniista Himalayan vuoristosta, joka niin harvoin halusi näyttäytyä pilvien takaa. Nepalissa oli todella ihania ihmisiä, hyvää ruokaa (enimmäkseen dahl batia) ja aivan uskomaton luonto. Sinne on päästävä vielä uudelleen ehdottomasti.