Olemme odottaneet sitä, että menisimme internetkahvilaan ja voisi kirjoittaa siellä postauksen ja saada kuviakin mukaan, mutta semmoista ei nyt ole sattunut hetkeen eteen niin pakko kirjoittaa ilman kuvia. Markon puhelin hajosi viikko sitten eli ei enään pystytä laittamaan kameran kuvia blogiin. No kumminkin nyt siihen mitä on tapahtunut lähiaikoina.
Otettiin kuljetus Ubudista suoraan Gili Trawanganille. Ensin mentiin bussilla satamaan mistä lähti vene Lombokin kautta Gili-saarille. Saarelle päästyämme kohtasimme tavanomaisen joukon paikallisia hotellin ja retkien kaupustelijoita, joiden joukosta tällä kertaa löysimmekin hotellin. Yövyimme Gerald's homestayssa kolme yötä. Saari oli täydellinen paikka rentoutumiseen ja rantailuun. Muuta tekemistä sieltä ei sitten löytynytkään. Päivät vietimme siis hengaillen rannalla ja lueskellen. Illalla löysimme rannalle rakennetun elokuvateatterin, jossa kävimme katsomassa muutamat elokuvat. Keskellä pääkatua oli yötori, mistä sai erilaisia grilli- ja tavallisia indonesialaisia ruokia. Se oli joka ilta täynnä ihmisiä. Tähän aikaan vuodesta saari oli aika tyhjä. Ihmisiä tuntui olevan ihan kiitettävästi kaduilla ja rannoilla, mutta useat ravintolat olivat tyhjillään. Eli ihan täydellinen matkustusaika, koska hotelleista saa tingittyä ihan hyvin ja löytää itselleen paikan rannalta. Gili-saarilla ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja, joten oli oikein mukavaa kun ei tarvinnut pelätä mopojen ajavan yli. Mutta Gili Trawanganilla oli paljon pyöriä ja hevosvaunuja, eli sai edelleen pysyä tarkkana. Palveluita oli huomattavasti enemmän Trawanganilla kuin Airilla.
Gili Air oli todella hiljainen ja rauhallinen. Vielä vähemmän ihmisiä kuin T:lla. Siellä teimme samaa kuin Trawanganilla eli rentouduimme. Saimme myös kivan, siistin ja ilmastoidun bungalowin aamiaisella 12€ ! Yövyimme siellä 2 yötä. Kävelimme yhtenä päivänä ympäri saarta, kun näimme ihan kammottavan asian: jättiläismäisen hämähäkin... ja sen sadat ystävät. Okei ollaan nähty täällä todella usein sellaisia noin 10 cm (tai isompia) halkasijaltaan olevia hämähäkkejä, mutta se, että ne elivät ihan perheenä oli kammottavaa. Parin sadan metrin ajan pystyi koko ajan nähdä toisella puolella polkua hämähäkkien ja seittien jatkuvan. Hyi!
Gili Airilta menimme veneellä Lombokin Bangsaliin. Emme tienneet yhtään mihin suuntaisimme sieltä. Sekin selvisi, kun olimme olleet maissa puoli tuntia. Meidät napattiin sellaiseen turisti-infoyritykseen, missä meille kerrottiin Rinjani-tulivuorelle trekkeilystä. Olimme suunnitelleet, että saattaisimme tehdä sen, kun emme kiivenneet Kinabalu-vuorelle. No se oli sitten menoa, kun sanoimme kyllä. Heti meidät kuljetettiin hevoskärryillä ATM:lle nostamaan rahat, missä siirryttiin maksun jälkeen autoon. Hintaan kuului kuljetus Senaruun, mistä trekki lähtee ja yksi yö hotellissa ennen lähtöä.
Senarussa meillä oli vielä koko päivä aikaa, koska olimme siellä jo ennen kymmentä. Kävimme katsomassa kahta vesiputousta, jotka olivat tosi hienoja. Ykkösvesiputoukselle saat mennä ominpäin, mutta toiselle olisi pitänyt ottaa opas mukaan. Vesi putouksille meno maksoi 10 000 rupiaa eli alle euron. Mutta opas olisi maksanut 150 000 rp, mutta hinta tosin laski 50 000 rp kun emme suostuneet. Loppujen lopuksi päädyimme "menemään vain ykköselle" eli omin päin kakkoselle. Reitti oli maailman helpoin, ja tiesi helposti mihin mennä (koska muutkin menivät sinne). Siistiä polkua koko matka, mikä oli noin 2 km. Pari kertaa piti ylittää matala joki, joka ei myöskään tuonut vaikeuksia. Opas oli siis vain täysin rahastusta.
Vesiputousten jälkeen lähdimme kävelemään jotain polkua pitkin, mistä päädyimme upeille maisemille. Näimme myös isoja mustia apinoita, joita emme olleet ennen nähneet. Jee!
Illalla lepäsimme ja valmistauduimme seuraavien päivien koitoksiin. Tapasimme myös trekkiporukamme. Mies Balilta, joka oli menossa viereiselle pienelle tulivuorelle tekemään jotain uskonnollisia juttuja. Kaksi tyttöä Saksasta, joiden piti tulla järvelle asti, mutta lähtivätkin ensimmäisen yön jälkeen suoraan takaisin (vissiin vatsatauti :( ). Kaksi Malesiasta olevaa naista olivat myös tekemässä samaa trekkiä kuin me, mutta he olivat puolet hitaampia. Heillä oli siis oma opas. Eli ensimmäisen yön jälkeen hajaannuimme kaikki.
Mukana olivat myös kantajat, jotka kantoivat teltat, ruuat ja ruuanlaittovälineet. He kävelivät koko matkan flipflopeissa tai paljain jaloin ja ihan hirveän kovaa vauhtia. Kantamukset olivat kepillä olevissa kahdessa korissa mikä painoi noin 20 kg tai enemmän. Ihan hulluja! Hyvällä tavalla siis! :)
Oppaamme oli tosi mukava. Hän on ollut oppaana Rinjanilla 10 vuotta ja tehnyt reissun ylös kaksi kertaa viikossa. Huh huh!
Heräsimme 4:30 ja menimme aamiaiselle, minkä jälkeen lähdimme kävelemään ylös. Kokonaisuudessaan matka kesti noin 9 tuntia sisältäen noin 2 tuntia taukoa. Yli puolet matkasta oli viidakkoa, jonka jälkeen tuli savannia. Koko matkan menimme ylös päin ja välillä oli tasaista, mutta enimmäkseen ylös. Onneksi ei ollut alamäkeä, koska se olisi tuntunut aika turhauttavalta. Mielestäni ensimmäinen päivä tuntui rankimmalta, jos viimeisen päivän yleistä uupumusta ei lasketa (ja huipun viimeisiä kymmeniä metrejä). Ensimmäisen päivän leiri paikka oli 2600 metrissä eli kiipesimme 2100 metriä päivän aikana. Näimme jo muutamia pilkahduksia hienoista maisemista, jotka näimme todellisuudessaan aamulla (Upea kraaterissa oleva järvi, jonka keskellä oli savuava tulivuori). Nukkumaan menimme jo kuuden jälkeen (vielä viikon jälkeenkin alkaa väsyttämään kahdeksalta :D).
Seuraavana aamuna herätys oli vasta kuudelta. Ensimmäinen yö oli aika kylmä, koska halusimme nukkua omissa makuupusseissamme, jotka olivat ilmeisesti huonot. Toisena yönä puimme kaikki vaatteet päälle, ja minulla oli vielä kaksi makuupussia niin oli hyvä olla. Toinen päivä oli paras päivä. Menimme ensin 2 tuntia alamäkeä hienoissa maisemissa, kunnes saavuimme järvelle missä pääsimme uimaan ihan sika kylmään veteen. Se oli varmaan +20 astetta, mutta ollaan totuttu meriveteen mikä on saman lämpöistä kuin ilma. Uinnin jälkeen menimme uimaan kuumille lähteille. Ne olivat ihanat ja kauniit, koska sinne laski vesiputous. Aluksi tuntui vähän ällöttävältä mennä lähteeseen, koska se oli täynnä löllöä levää. Syynä tähän oli se, että trekkeily kausi oli vasta alkamassa eikä kukaan ollut käyttänyt sitä luultavasti pariin kuukauteen.
Kuumien lähteiden jälkeen oli lounas, jonka jälkeen lähdimme taas ylös päin. Kohtasimme myös ensimmäisen sateen, joka tuli tietenkin jyrkimmässä kohdassa. Tämä ylämäkireitti oli oikeastaan ihan hauskakin. Lopuksi päädyimme samaan korkeuteen kuin edellisenä iltana. Molempina päivinä olimme perillä noin kahden aikoihin. Malesialaiset tulivat juuri ennen pimeää. Tällä kertaa näimme järven toiselta puolelta. Vau vau ja vau!
Aamulla oli herätys 2:00 ja lähdimme heti aamiaisen jälkeen kiipeämään ylös. Yötaivas oli kaunein näkemämme. Ihan hirveä määrä tähtiä, enemmän kuin ikinä. Vuorelta oli myös hienoa katsoa Lombokin kaupunkeja, jotka loistivat kaukana alhaalla. Meillä oli noin 1 km kiivettävänä ylös. Koko matka oli melkeinpä upottavaa hiekkaa eli tosi raskasta kävellä. Ennen meitä matkaan olivat lähteneet kaikki muut ketä vuorelle kiipeäisivät tuona päivänä. Malesialaiset olivat lähteneet kaksi tuntia meitä ennen. Vuorelle matkasi myös iso porukka Jaavalaisia, jotka kävelivät tajuttoman hitaasti. Ei edes tiedetty,että niin hitaasti voi kävellä. Olimme silti ensimmäisiä vuorella, vaikka lähdimme viimeisenä. Taistelun jälkeen pääsimme huipulle juuri ennen auringonnousua. Se oli upea, samoin maisemat. Huipulla oli kuitenkin niin kylmä, ettei siellä voinut olla niin kauan kuin olisi halunnut. Onneksi oppaamme käski meitä ottamaan makuupussit mukaan, muuten olisimme jäätyneet. Eli 31.3. valloitimme ensimmäisen vuoremme Rinjanin!
Olimme odottaneet alamäki päivää innolla, mikä olikin kamalaa. Menimme koko matkan alas vissiin kahdella tauolla, koska oppaallamme näytti olevan kiire kotiin ja viettämään vapaapäivää. No oltaisiin me varmaan saatu enemmänkin taukoja, jos oltaisiin pyydetty, mutta haluttiin itsekin mahdollisimman pian sivistykseen. Lisäksi minun superhyvät kenkäni pettivät, ne tuntuivatkin parin kilometrin alamäen kanssa liian väljiltä jolloin varpaat olivat täysin murskana. Muutenkin parin päivän vaellusten ja metsässä elämisen jälkeen oli todella väsynyt. No matkalla oli onneksi taas nättiä ja se tuntui menevän aika nopesti, vaikka kävelimme koko päivänä noin 14 tuntia. Alku oli pahin, koska se oli jyrkkä, mutta loppu matka oli aika tasaista ja mukavaa. Oli ihanaa, kun pääsimme viimein autoon, joka vei meidät Senggigiin. Kokonaisuudessaan kokemus oli todella hieno, mutta rankka. Pitää vielä sanoa, että retkellä oli myös tosi hyvää ruokaa!
Senggigissä vietimme kaksi yötä ja yhden päivän palautuen eli emme tehneet mitään erityistä. Senggigi on rannalla oleva pieni kaupunki, missä oli aika paljon luksus hotelleja. Itse Senggigissä ei ollut oikein mitään nähtävää. Varasimme siellä Komodo veneretken, jolle lähtisimme parin päivän kuluttua.
Markon puhelin hajosi, joten tämän johdosta jouduimme mennä korjaamaan sitä Mataramiin. Sitä ei tosin pystytty korjata. Mataram on Lombokin pääkaupunki. Tarkemmin ottaen olimme Sakranegarassa, joka on ilmeisesti jokin osa Mataramia sen vieressä. Löysimme sieltä tosi kivan Guesthousen, Oka&son guest house, missä hengailimme aika paljon. Siellä oli jopa telkkari, missä näkyi englannin kielisiä kanavia. Saimme siis katsoa 102 dalmatialaista ja muita ohjelmia pitkästä aikaan. Edelleen palautumista Rinjanista...
Sakranegarasta meidät napattiin kyytiin veneretkelle. Laiva lähti Bangsalista, missä meille pidettiin pieni info retkestä ja sai tehdä myös lisätilauksia laivalle (esim. Herkkuja tai kaljaa).
Ensimmäinen päivä meni kokonaan laivassa. Älkääkä nyt kuvitelko mitää Silja Linea, vaan 20 metriä pitkää venettä, missä on 2 minihyttiä, yksi vessa (ei suihkua), pieni keittiö, ohjaamo, avoin oleskelutila katoksella missä reunoilla on puupenkit, "yläkerrassa" noin metrin korkunen tila, jossa on 20 patjaa vierivieren ja nokka missä mahtuu hengailla myös. Viihdyimme siellä kuitenkin aika hyvin, mutta vähän oli peput puuduksissa istumisesta. Ekana päivänä pysähdyimme kerran uimaan ja toisen kerran illallistamaan Lombokin toisella reunalla. Yön aikana matkasimme Moyo-saarelle.
Aamulla kävelimme vesiputoukselle ja uimme. Moyon jälkeen menimme Satonda-saarelle, missä olisi saanut käydä suihkussa, mutta vesi oli loppunut edellisen päivän suuren käytön vuoksi. Satondalla snorkkeloimme ja kävimme katsomassa suolavesi järveä. Järven vesi oli vielä kuumempaa kuin merivesi. Satondalla oli myös hienot korallit. Sieltä lähti 16 tunnin matka kohti Laba-saarta.
Olimme perillä aikaisin aamulla. Kiipesimme kukkulalle katsomaan maisemia, uimme ja snorkeloimme.
Seuraavaksi suuntasimme Manta pointille. Olimme onnekkaita ja näimme ainakin 5 rauskua. Ne olivat todella isoja ja hienon näköisiä!
Viimeisenä pysäkkinä oli Red Beach. Laivasta ranta ei näyttänyt muulta kuin normi rannalta. Olimme vähän pettyneitä, mutta päätimme kuitenkin uida rantaan. Rannassa huomasi, että hiekan seassa oli punaisia hiekanjyviä niin että se tosiaan näytti vaaleanpunaiselta. Viimeisen yön olimme rannassa, mutta parhaiten kyllä nukkui siinä moottorin äänessä liikkeellä kuin kuorasauksissa.
Aamulla menimme Komodon-saarelle tekemään pienen ohjatun trekin. Näimme kolme Komodon dragonia ! Ne olivat aika isoja, mutta toivoimme että olisimme nähneet isompia. Komodon jälkeen menimme Rinca-saarelle, joka kuhisi Komodon dragoneja! Niitä näkyi vain joka puolella.
Tämän jälkeen suuntasimme kohti Labuan Bajoa, Floresta, joka oli meidän päätepisteemme. Veneretki oli ihan hauska, ja laivassakin meni aika nopeasti hengaillessa ja katsellessa maisemia kannelta. Ruoka puoli oli heikko. Sitä tehtiin niin vähän, että jos ei olisi ollut heti paikalla kun lounas katettiin olisi jäänyt ilman. Makukaan ei mikään ihmeellinen ollut, mutta saimme onneksi parilla aterialla herkullista tonnikalaa ja kalmaria, mitkä miehistö kalasti veneestä.
Nyt olemme road tripillä ympäri Floresta skootterin kanssa! Siitä sitten seuraavassa postauksessa!
Onneksi löytyi muutamia kuvia kännykästä :)!
