Kambodza

Jes, tänään satoi vettä kunnolla ekaa kertaa! Täällä on ollut tosi kuuma koko reissun ajan, joten sadekuurot kyllä virkistää. Lämpötila laskee mukavasti alle 30 asteen sekä voi katsella ja kuunnella mukavasti sen puoli tuntia parvekkeelta, kun sataa ihan täysiä. 

 

Sitten siihen mitä ollaan touhuttu. Reilu viikko jollei kaksi on nyt kulunut rantojen äärellä. Tultiin Phnom Penhistä bussilla Sihanouk villeen. Bussimatka oli aika tuskainen, kun penkit on mitoitettu kapeille ja lyhyille aasialaisille. Selvittiin kumminkin lähes aikataulussa perille. 

Rantaelämä on saanu aika hyvin unohtamaan mikä päivä on ja kuinka kauan täällä on oltu. Mutta eikö se ole vähän tarkoituskin? 

Sihanouk Villestä löytyy biletystä ja chillausta. Ranta-alue on oikeastaan täysin turisteille suunnattu. 

Rauhallista rannalla loikoilua ei kumminkaan kannata toivoa, koska keskimäärin 15 minuutin välein (jollei useammin), joku kambodzalainen tulee tarjoamaan palveluitaan. Löytyy hierontaa, manikyyriä, koruja, hedelmiä, säärikarvojen poistoa, jalkahoitoa jne. Jos et tarvitse niin asia tarkistetaan ja todetaan, että karvaa löytyy ja kynnetkin tarvitsee hoitoa. Jos vain yhden neiti suostuisi koittamaan? Sitten saat repiä kättäsi tai jalkaasi takaisin, kun se on jo otettu hoidettavaksi vasten tahtoasi. 

Onneksi ihan jokainen rantamyyjä ei ole näin raju! 

Sihanouk villestä otimme hitaan lautan Koh Rongin saarelle. Matka kesti reilu kaksi tuntia. Päärannalta suuntasimme suoraan Sok san- kylään. Sinne piti ottaa toinen vene. Onneksi meitä oli monta niin saimme tingattua hintaa 50$:sta 35$:iin eli 3,5$ per henkilö. 

Sok Sanin rannalla on vain muutama guesthouse, ja suurin osa on bungaloweja. Ravintoloita on neljä tai viisi. Lisäksi löytyy neljän kilometrin pituinen, lähes tyhjä ranta kirkkaalla vedellä. Aika upeaa!

Menimme Koh Rongille katsomaan planktonia, mikä hohtaa öisin vedessä. MUTTA oli tietenkin tulossa täysikuu, eli oli liian valoisaa nähdä sitä. Harmitti aika paljonkin, kun jouduimme toteamaan tämän useemman illan yrityksien jälkeen. 

Sok Sanin rannalta kävelimme päärannalle. Tallustimme neljän kilometrin rannan, jonka jälkeen pääsimme kiipeilemään viidakkokukkulan yli. Onneksi meillä on vain pienet reput! 

Kun pääsimme toiselle puolelle, vastassa oli skybaari, mistä oli hienot näkymät. 

Päärannalla oli huomattavasti enemmän hotelleja, ravintoloita ja ihmisiä, mutta vieläkin rannalla oli hyvin tilaa jokaiselle. 

Mielestämme tämä ranta oli kivempi. Suuren ravintolavalikoiman lisäksi merivesi oli kirkkaampaa ja aallot pienempiä. Rannalta löytyi myös enemmän auringolta suojaavia puita. Täällä ei voi todellakaan olla kauaa suorassa auringossa. 

Eilen tultiin lautalla takaisin Sihanoukvilleen. Ja yllätys mitä sitten kävikään! Vatsatauti.

Tässä taas vaihteeksi sairastellessa alkoi miettimään, että ollaan kyllä oltu paljon kipeinä Kambodzassa. Lähes poikkeuksetta aina, kun on ollut tiedossa matkustuspäivä niin on iskenyt vatsatauti jommalle kummalle. Bussi- ja laivamatkat on usein mennyt jännityksessä, miten selviää. Huomenna on edessä 10 tunnin matka Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn.  Jos vaikka Vietnamin puolella menisi sairastelun kannalta paremmin. 

Mitä Kambodzasta jäi mieleen?

Huikeat Angkor Watin temppelit, kauniita mutta roskaisia rantoja, tyrkyttäviä tuktuk-kuskeja, raajattomia kerjäläisiä, paljon kaikenlaisia eläimiä ja joka puolella, täsmällisimmät bussit tähän mennessä (kaakkois-aasiasta), hyvää ruokaa muttei kuitenkaa yhtä hyvää kuin Thaimaassa, karu menneisyys, yllättävän siistejä hotskuhuoneita, aurinkoa ja kuumuutta,  paljon roskaa sekä halpaa bisseä!

Nyt on Kambodza nähty meidän reissun osalta. Aika siirtyä Vietnamin puolelle.

Phnom penhin kauheuksia ja kauneuksia

Vietettiin Kambodzan pääkaupungissa Phnom penhissä kolme yötä. Siinä ajassa ehti mainiosti nähdä mielestämme tärkeimmät nähtävyydet. 

Ensimmäisenä päivänä saavuimme perille viiden aikaan, joten kävimme vain syömässä ja vähän katselemassa ympärille. Emme päässeet pitkälle, koska varaamamme guest house oli ison tien toisella puolella ja ylittämiseen olisi pitänyt mennä neljäkaistasen tien läpi. Ei ollut mitään ylitys tai alitus tunnelia taikka suojatietä, mitä ei kyllä muutenkaan kunnioitettaisi. 

Aamulla tuktuk-kuski tuli hakemaan meitä kiertämään nähtävyyksiä ja hankkimaan uuden guesthousen joen läheltä. Menimme heti hotskun löydyttyä Killing Fieldseille, mistä suuntasimme vankilamuseo S-21. Killing fieldsit ovat nimensä mukaisesti peltoalue, mihin ihmiset tuotiin tapettavaksi punakhmerien aikana 1975-1979. Tästä ei siis ole kovinkaan pitkää aikaa. Pelloilla ihmisiä oli tapettu monilla raaoilla tavoilla. Ennen kuin he päätyivät sinne, he olivat olleet S-21 vankilassa. Siellä heitä oli kidutettu päivistä kuukausiin. Osa kuoli jo vankilassa. Kaikki koulutetut, kuuluisat artistit, opettajat, insinöörit, lääkärit sekä muut joiden katsottiin olevan punakhmerejä vastaan tapettiin. 1,2 - 3 miljoonaa ihmistä tapettiin. Tässä on nyt tosi suppeesti mitä  tapahtui, kun en viitti koko postausta kertoa näistä kauheuksista. 

Tuol Sleng S-21

Molemmat paikat oli suunniteltu nähtävyyksiksi todella hyvin. Saimme audiolaitteen, joka kertoi jokaisessa paikassa aina alusta alkaen mitä oli tapahtunut ja miksi. Lisäksi kuulimme 12 selviytyneen henkilön tarinoita. 

Pääsymaksu molempiin audion kanssa oli  6$. Tuktuk-kuskille maksoimme koko päivän ajelusta 22$. 

 

Illalla menimme katselemaan joen vierustalle, mistä löytyi mukava puistoalue. Kävimme hakemassa sinne night marketilta illallista. Edullisin ruoka tähän mennessä! 1,25$ molemmilta yhteensä! 

Viimeisenä päivänä tutustuimme Phnom penhiin jalan. Kävimme myös katsomassa Central marketia. Matkalla käytiin myös ostarissa mistä oli hyvät näköalat. 

Illalla menin vielä käymään Royal Palacessa. Matkalla joku tuktuk-kuski olisi halunnut minut niin kovin kyytiin, että kehtasi valehdella sen olevan suljettu tänään. Älä siis luota tuktuk-kuskiin! Onneksi päätin käydä tarkistamassa asian, koska se oli tosi upea. Kuvissa se ei näytä yhtään niin hienolta kuin oikeasti.

Illalla testattiin myös muutamat angkor-bisset ja herkulliset drinksut ! 

Siem Reap ja Angkor Wat

Nyt on lähtenyt reissu käyntiin. Tiistai aamuna saavuttiin Siem Reapiin. Alkuvaikutelma ei ollut kovin hyvä, mutta päivä päivältä se on parantunut. Kaupunki on aika perus, paljon roskaa ja kaamea liikenne. Tästä kaupungista löytyy myös puistoalueita mikä on iso plussa!

Täällä on nyt high season, niin tiistaina oli vähän vaikeuksia löytää hyvää ja edullista hotskua. Lopulta löydettiin kuitenkin ihan täydellinen. Huoneesta löytyy tuuletin, lämmin suihku ja kaikki on siistiä. Viereisessä rakennuksessa on myös uima-allas, mitä saadaan käyttää. Hinta oli 12 $ yöltä. Täällä saa kyllä tinkiä ihan kaikesta. Hotellihinnoista, hedelmistä, ravintoloiden ruoka-annoksista (angkor watin alueella) ja ihan perustavarasta. 

 

Tähän mennessä ollaan vietetty yksi päivä kaupungissa ja katsomassa kelluvaa kylää, sekä kaksi päivää Angkor watin alueella.

Kelluva kylä sijaitsee Tonle Sap-järvellä, tuk tuk kuskin mukaan 4 km päässä. Lähdettiin sinne aika extemporeen, kun kuski pysäytti meidät kävelemässä ja ehdotti tätä. Saatiin mielestämme reilu hinta siitä että kuski vie meidät ja odottaa 2 h ja tuo takaisin, joten lähdettiin enempää miettimättä matkaan. Perillä selvisikin, että kyseessä olikin veneretki, mikä maksoi 20$ per naama. Hinta kuulosti kamalalta kun vertaa kaikkiin muihin hintoihin täällä, mutta päätettiin kuitenkin lähteä. No me saatiinkin sitten ihan oma vene, kuski ja opas. Markokin sai ajaa venettä matkalla!

Kaikki talot siis kelluivat samalla periaatteella kuin laituritkin irti maasta. Kylästä löytyi kappeli, myyjiä, kalastajia, ravintoloita, hitsaaja ja koulu. Eli kaikkea mitä tavallisestakin kaupungista. Opas kertoi kaiken laista kylästä, mikä kuulosti luotettavalta, kunnes kävimme koulussa sisällä. Ihmiset tässä kylässä ovat kuulemma köyhimpiä eikä talon paikasta tarvitse maksaa mitää. Kuivan kauden aikaan he siirtävät talonsa aina keskemmälle järveä. 

Sitten opas kertoi siitä kuinka koulu on ilmaista järvellä, joten kaikki voivat käydä siellä. Kylässä oli hirveä määrä (yli sata) orpoja, jotka asuvat koulussa. Hän ehdotti, että voisimme ostaa jotain ruokaa lapsille ja ei kannattaisi antaa rahaa, koska se menee opettajan taskuun. Koulussa olisi keittiö, missä voisi kokata. No meillä ei ollut mukana kuin 3$ ja sillä ei kuulemma mitään saanut, joten menimme suoraan koululle. 

Menimme kouluun sisään, ja luokassa odotti noin 20 oppilasta koulupuvut päällä. Taululla luki päivämäärä sekä lauseet:

- Hello!

- I am girl. 

- I like to play with my dolls. 

Aina kun uusi turisti ryhmä tuli sisään, oppilaat nousivat hymyillen ja sanoivat "Hello". Seinällä näkyi kuvia missä lapset söivät? 

Jotenkin tuli semmonen fiilis, että koko juttu saattoi olla vain lavastettu. Koska missä olivat 80 muuta orpoa, miten Kambodzan köyhimmillä oli varaa koulupukuihin, missä keittiö, miksi pitää todistella kuvilla, että lapset saisivat ne ruuat mitä lahjoitetaan ja missä välissä lapset ehtivät opiskella, kun minuutin välein pitää nousta tervehtimään...

Viimeiseksi menimme vielä lautalle missä oli ravintola, turistikrääsäkauppa, krokotiilifarmi (eli 10 krokoa oli ängetty pieneen tilaan masentumaan) ja kalafarmi (sängyn kokoinen kala-allas). Lautalta näki kumminkin hienosti auringonlaskun. 

Angkor watille menimme ensimmäisen kerran pyörillä. Se sijaitsee 6 km päässä kaupungista. Kävimme katsomassa angkor watia ja angkor thomin aluetta, sekä matkalla ollutta temppeliä, mikä oli kukkulan päällä. Kaikki oli huikeita, mutta lemppari on edelleen Bayon. 

Eilen mentiin katsomaan auringonnousua Angkor watille. Oltiin siellä viiden jälkee  ja aurinko nousikin vasta 6:35. Pakko sinne olikin mennä silloin viideltä, jos halusi saada jonkun kuvan, koska siellä oli muutama muukin.

Tämän jälkeen kierrettiin tuktukin kanssa iso reitti, minkä varrella oli useampi temppeli. 

Tänään on sitten viimeinen temppelipäivä, ja huomenna suunnataan  Phnom penhiin!